Matkailua kipsin kanssa
Varvasjumppaa Aostassa, Italiassa
Hienon, musta kipsin oli määrä ympäröidä jalkaani ainakin syyskuun 7. päivään saakka. Aika alkoi kotona käydä tosi pitkäksi. Koska piikityskin loppui elokuun puolessa välissä eikä minun tarvinnut enää odotella päivittäin hoitajan vierailua, päätimme lähteä porukalla koirien kanssa pikku reissuun. Kohteenamme oli pohjois-Italia, jonne aioimme ajaa Alppien yli.
Alkukesästä hankkimamme asuntovaunu oli ollut joutilaana jo pitkän aikaa ja kokeilimme, josko pystyisin siinä asumaan. Eihän siitä mitään tullut. Kipsin ja kyynärsauvojen kanssa pystyin tuskin liikahtamaankaan piskuisessa vaunussa ja vessaan meno ei onnistunut lainkaan. Siis karavaanarireissu saatiin unohtaa. Varasin internetin kautta Parmasta hotellin pariksi yöksi, mutta muuten aioimme yrittää onneamme ja yöpyä siellä, missä huoneen saisimme. Kokemuksemme mukaan hotellihuone on helppo löytää ilman varauksiakin ja näin tehden on matkailu vapaampaa. Ei tarvitse väkisin ehtiä määränpäähän juuri suunniteltuna päivänä.
Autossa istuminen ei jalkaa pahemmin rasittanut, mitä nyt se tuntui turpoavan aika lailla. Siihen sain avun nostamalla kintun auton kojelaudalle. Varpaillani vain vilkuttelin muille tiellä kulkijoille.
Hotellihuoneet löytyivät helposti niin kuin olimme ajatelleetkin ja muutenkin matka meni sujuvasti. Alppien ylitys oli jännittävä kokemus kumpaankin suuntaan eikä Italiakaan hullummalta tuntunut. Tosin Parma oli aika sekava kaupunki, mutta syynä siihen taisi olla monien katujen ja kaupunginosien suurremontti. Vähän väliä törmäsimme suljetulle tielle, eikä navigaattorista ollut paljon apua.
Viikon verran kulutimme sairaslomaani reissulla ja matkasta jäi hyvä mieli. Oli hyvä päästä vähän tuulettumaan. Harmillista oli, etten päässyt liikkumaan niinkuin olisin halunnut, joten en nähnyt samoja maisemia kuin 3/4 porukastamme. Koirat ja isäntä saivat ihailla niin Sveitsiä, Italiaa kuin Ranskaakin paljon laajemmalti kuin minä, surkea kipsijalka.
12. lokakuuta 2007 kello 16.40
Hieno toi sun musta kipsi! Ikävää, että jouduit reissaamaan jalka kipsattuna. Oliko kipsi kuinka hikinen ja kuuma jalassa? Näyttää kuvassa aika tiiviiltä… Saitko mustakin itsellesi muistoksi? Hyvää syksyä Belgiaan!
12. lokakuuta 2007 kello 18.39
Ei se kovin kuuma ollut. Jalka oheni kipsin sisällä, joten ilmaa riitti eristeeksi
Kipsi hajosi pois otettaessa ihan palasiksi, joten ei siitä oikein mitään olisi jäänyt kotiin vietäväksi. Jos ja kun joskus nilkasta poistetaan metallit, pyydän ne ihan varmasti itselleni.