Tanssii varpaillaan
Tai ei siis varmasti tanssi! Tänään pisti fysioterapeutti liikkumaan tosi ahkerasti. - Tietysti vasta Madeleine-uutistenvaihdon jälkeen. Ensin taas hierottiin ja veivattiin ja sitten se alkoi.
Jumppahuoneessa tein ensin tavanomaisia kävelyharjoituksia ja puolapuihin nojaten varvas-kantapää-nousuja. Jalkaan sattui jostain syystä enemmän kuin ennen ja yritin liikkua varovasti. Kyynärsauvan jätin hoitohuoneeseen, että edes näyttäisin reippaalta. Vähän aikaa yritin keikkua pehmeällä alustalla ja hoitaja pyysi minua seisomaan yhdellä jalalla. En seisonut, kun en kerta kaikkiaan pystynyt. Kävelyä yrittäessäni hän pyysi, että kävelisin varpaillani. Koska olen tällainen tottelevainen suomalainen, tottakai tein työtä käskettyä. Ei olisi pitänyt.
Nilkassa vihlaisi kuin olisi kirveellä isketty (Ei minua tosin koskaan ole, joten en varmasti tiedä, miltä se tuntuu.). Putosin niiltä varpailta melkein polvilleni ja luulin, että nyt se mokoma hajosi taas. Hoitajakin pelästyi ja nosti minut äkkiä ylös. Ilmeisesti - hoitajan mukaan - joku ruuveista tai koukuista pistää nilkassa hanttiin. Täytyypä kysyä, kun seuraavan kerran menen poliklinikalle lääkäriä katsomaan.
Kotiin päästyäni päätin, että tänään en lähde työmaalle keikkumaan. Soitin esimiehelle ja eihän hän voinut muuta kuin valittaa. Minulla on vielä sairaslomaa tämä viikko ainakin ja hyvää hyvyyttänihän siellä olen pari viikkoa käynyt. Tulevana viikonloppuna pitäisi lähteä vähän reissuun ja haluaisin silloin pystyä liikkumaan paremmin ja saada kunnon kengän turvonneeseenkin jalkaan.
Laskimme fysioterapeutin kanssa, että minulla on vielä 13 lääkärin määräämää hoitokertaa jäljellä. Luultavasti tarvitsen hoitoa pidempään ja aion pyytääkin uuden määräyksen, kun seuraavan kerran lääkärini tapaan. Kidutustahan tämä hoito on, mutta luulen siitä kuitenkin apua olevan.