Nilkka matkailee, taas
Toscanan matka on enää kaunis muisto - siis tosi kaunis. Matka sujui paremmin kuin osasin odottaakaan. RyanAirin koneeseen pääsin kyynärsauvani takia ensimmäisten joukossa, mutta kentällä nopeammat kyllä ohittivat hitaan.
Pisassa meitä odotti ihanan lämmin kesäpäivä. Huristelimme vuokra-autolla Sienaa kohti ja ihailimme maisemia. Perillä pääsimme heti tutustumaan viininvalmistuksen saloihin ja saimme maistella talon eri ikäisiä tuotteita.
Asuimme vuorella olevassa maalaistalossa, joka oli aikoinaan ollut linnoituksena. Osa rakennuksesta oli yli 1500-vuotta vanhaa! Onneksi oli se kyynärsauva mukana, kun portaita riitti ja talon (tai linnaltahan se tuntui) etupiha oli villisikojen mylläämä. Nilkka ei tykännyt yhtään hyvää koikkelehtimisesta, joten jätin Sienan ravintolaillan suosiolla väliin ja lepuutin reissussa kipeytynyttä jalkaa. Kyllä paikalliset juustot, kinkku, maukas leipä sekä talon oma viini yhden ravintolaillan peittosivat mennen tullen.
Pitihän nilkka kuitenkin Sienaankin viedä, kun kerran ihan vieressä olimme. Siellä sainkin oikein hyvää kuntoutusta mukulakivikatuja rampatessani sekä mäkiä ja portaita kiivetessäni.
Italian matkan jälkeen olen ehtinyt viedä nilkan kerran Ranskaan Vogeesien vuoristoon (hyvää jumppaa sekin!) sekä kuntouttanut sitä ajamalla pitkiä matkoja Saksassa ja Hollannissa. Autolla ajaminen sujuu muuten hyvin, mutta pitkän ajomatkan jälkeen nilkka on paksu kuin jalkapallo.
Tässä vähän Toscanan matkakuvia:
