Kengät jalkaan
Kuvassa epätoivoinen lajitelma synkkiä työjalkineitani belgialaisella 20-luvun kivilattialla. (Miksi kenkien aina pitää olla mustia tai muuten vain tummia? Niinpä, sopivat kaikenlaisen vaatetuksen kanssa.) Taidanpa jalan parannuttua tehdä parannuksen ja alkaa ostaa muunkin värisiä kenkiä, vaikkapa vaan ihmetykseksi kanssaeläjille.
Tuosta läjästä saa poimia kahdet, jotka tällä hetkellä jalkaani (myös oikeaan) sopivat. Oikein vastanneille en lupaa palkinnoksi Brysselin matkaa tai edes ilmaisia elokuvalippuja, vaikka mieli tekisi.
Jaa, että miksi kurpitsakin on päässyt kuvaan? Taiteellisen vaikutelman vuoksi tietysti. Ja myös siksi, että joskus iltaisin nilkkani muistuttaa suuresti tuota hedelmää - vai onkohan se vihannes? Voihan kuvassa ajatella olevan myös hieman symboliikkaa. Tuhkimon prinssi (!?) minulla jo on, mutta lasikenkää ei jalkaani ole vielä kokeiltu enkä ole ajellut kurpitsavaunuillakaan.
Kengistä vielä, on minulla muitakin sopivia kenkiä kuin vain nuo ns. työkengät. Omistan peräti kolme paria vaelluskenkiä, joista kaksia voin käyttää. Kolmannet, tosi hienot, odottavat vielä kaapissa. Eivät ole vielä muotoutuneet jalkaani, kun ostin ne juuri ennen onnettomuutta.
Saa nähdä, kuinka joulun aikaan minulle Suomessa käy, jos on kovin kylmä. En ole vielä kokeillut talvikenkiäni, mutta epäilen suuresti niiden sopivuutta. Pitäisi varmaan lähteä kenkäostoksille, mutta kaikenlainen shoppailu on niin kovin rasittavaa. Eilen vähän yritin joululahjoja etsiä ja kolmen tunnin jälkeen oli homma lopetettava. Jalka ei jaksanut vaikka pää olisikin kestänyt Wijnegemin ostarin ihmispaljoutta.
Alla olevassa kuvassa näkyy nilkkavamman aiheuttaja, reipas parivaljakko, jonka täytyy työntää kirsunsa aina joka paikkaan.
