Legioonalainen
Niin no, en minä mihinkään muukalaislegioonaan ole liittymässä eikä tämä juttu oikeastaan koske ollenkaan nilkkaani tai edes murtumia, mutta pieni yhteys sentään löytyy. Nimittäin fysioterapeuttini isä sairastui legioonalaistautiin runsas viikko sitten.
Terapeuttini 56-vuotiaalle isälle oli ensin noussun kova kuume, ja kun se ei laskenut, vaimo vei hänen sairaalaan. Siellä todettiin keuhkokuume ja aloitettiin antibioottilääkitys. Lääkkeistä ei ollut mitään hyötyä ja päivän kuluttua miehen kunto laski huimaa vauhtia ja lääkärit ihmettelivät ja perheen jäsenet olivat peloissaan. Lopulta tutkivat sairaalassa myös legioonalaisbakteerin mahdollisuutta ja sehän sieltä löytyi! Mies oli jo tajuttomana, maksan toiminta laski ja hänellä oli suolistossa sisäisiä verenvuotoja.
Nopeasti viime maanantaina aloitettiin lääkitys useammalla antibiootilla, mutta ainakaan vielä perjantaina ei mitään edistystä ollut tapahtunut.
Kaikki olivat ihmeissään bakteerin alkuperästä ja paikallinen kansanterveyslaitos yrittää nyt tutkia, mistä kummasta bakteeri löysi tiensä miehen elimistöön. Yksi epäilyksen kohde on perheen asuntovaunu, jonka vesijärjestelmää mies oli puhdistanut edellisenä viikonloppuna.
Kuten kuvitella saattaa, fysioterapeuttini on aika lailla poissa tolaltaan. Hänen isänsä ei ole koskaan sairastanut, joten kaikki tapahtunut on hänelle ihan uutta.
Itse olen sattumalta työni puolesta aika paljon antibioottitutkimuksen kanssa tekemisissä ja olen tutustunut moniin alan asiantuntijoihin. Vuosi sitten sain tosi äkäisen hammastulehduksen, jota tyhmyyttäni en heti hoidattanut. Tietysti jouduin lopulta antibioottikuurille ja kun yksi silloinen työkaverini sen kuuli, hän kysyi heti, oliko lääkäri määrännyt minulle rifampisiinia. Eihän tuo ollut eikä luvannut määrätäkään, kun sitä tiedustelin. Kuulemma antibioottiasiantuntija ei ollut hammaslääkäri eikä näin ollen voinut tietää, mistä oli kysymys. (Ei tosiaankaan hammaslääkäri vaan mikrobiologian professori, joka on erikoistunut antibioottiresistanssitutkimukseen ja on lisäksi yksi Euroopan tunnetuimpia alallaan!) Sain kollegaltani kuurin oman antibioottini lisäksi ja paha tulehdus parani hyvin nopeasti.
Tietysti minun piti kertoa terapeutilleni asiasta ja kysyä, saiko hänen isänsä ko. antibioottia. Rouva ei asiaa tiennyt, lupasi kysellä asiaa hoitavalta lääkäriltä. Silloin kun itse lääkettä sain, kuulin, että se on kovin suosittu varsinkin antibioottiasiantuntijoiden parissa. Lääkitsevät kuulemma itseään aina sillä toisen antibiootin ohella, jos on ihan pakko kuurille ryhtyä vaikka viimeiseen asti sellaista välttävätkin.
En tiedä, puutuinko sivullisena liikaa toisten asioihin, mutta ei kai siitä haittaakaan ollut. Toivon vilpittömästi, että mies toipuu.