Kipsi numero kuusi
Ihan kivasti saatiin eilen aamupäivä kulumaan ortopedian poliklinikalla. Siinä lääkäriä odotellessa oli aikaa seurata potilasvirtaa ja taas kerran huomasin, että jos on suomalaisilla paino-ongelmia, niin on niitä belgialaisillakin. Vaikka eihän se ihme ole, kun ranskanperunat on täällä oikea kansallisruoka. Niin, ja tietysti olut myös.
Asiaan: Kaksi viikkoa vanha, jo pahasti pohjasta murtunut kipsi ja metalliset tikit poistettiin (auts!). Lääkärin kanssa laskeskeltiin leikkiä ja todettiin, että ollaan varmaan kaukaisia serkuksia, kun hänen isoäitinsä sukunimi on melkein sama kuin minulla. Naureskelu ei kuitenkaan auttanut. Taas rakennettiin kipsi kinttuni ympärille pariksi seuraavaksi viikoksi. Sain sentään värin tällä kertaa päättää. Ei tällä mielialalla kuitenkaan väreillä iloita, joten jalkaani koristaa taas tyylikäs musta kipsi. Laskin, että tämä on jo kuudes sitten heinäkuisen onnettomuuden.
Parin viikon kuluttua otetaan taas röntgenkuva ja katsotaan, vieläkö pitää kipsata. Millä kummalla saisin luutumisen nopeutumaan, ettei enää tarvitsisi ulkopuolelta nilkkaa tukea? Epäilenpä, että syksyinen fysioterapia ei ole tehnyt yhtään hyvää luille. Päinvastoin. Mitäs jos jalan väkisin vääntely ja liikuttaminen onkin vaikeuttanut luutumista, kun luut eivät ole saaneet olla rauhassa.
Jalkaa saan nyt käyttää ihan “normaalisti”, mutta milläs käytät, kun ainoastaan vanha kipsisandaali sopii jalkaan. Nyt on Belgiassakin sen verran viileää, ettei ainakaan ulkona viitsi ilman kenkiä kulkea. Onneksi sentään saan villasukat vedetyksi jalkaani, sillä vanhassa talossamme vetää kaikista seinistä ja ilman sukkia tulisi vähän kylmä.
Kipsin kanssa koikkelehtiminen kolmen (tai oikeastaan neljän) kerroksen talossa on mielenkiintoista seikkailua. Selkä ja lonkat ovat jo aika voimakkaasti ilmoittaneet olemassaolostaan. Pakko minun kuitenkin on liikkua, etten ihan kokonaan jumitu paikoilleni. Taidanpa ryhtyä jumppaamaan.
4. helmikuuta 2008 kello 0.08
Hei! googlen kautta löysin sivuillesi ja luin tarinasi. Sulla on kyllä pitkä matka takana, toivottavasti olet pian jalkeillasi. Mä kanssa makaan päivät pitkät kattomassa telkkaa. Tipuin hevosen selästä kuukausi takaperin ja kaksi nilkan luuta meni poikki ja leikattiin. Kyllä sattui!! En olis sitä kivun määrää ennalta uskonu, tiedät varmaan tunteen. Ambulanssi kun tuli niin pulssini oli 214. Mun pitäis olla tolpillani maaliskuussa mutta nyt lukiessani näitä juttuja alko pelottaa että koskakohan sitä sitten oikeesti kävelee taas ilman keppejä ja muita.
Aika jännää muuten että sulla on kipsi. Mulle sanottiin että et sä mitään kipsiä saa, ne on kuulemma vanhanaikaisia
Tiedä sitten jos normaalissa sairaalassa olis vielä täällä suomessakin saanu kipsin, epäilen näin.
No mutta paljon paranemisia sinulle!! Toivottavasti olet pian juoksemassa =)
4. helmikuuta 2008 kello 23.18
Voi harmi, Maria! Ei ole urheilu terveellistä, ei. Toivottavasti luusi on yhdistetty paremmin kuin mun ja luutuminen on nopeampaa. Mitä modernia tapaa siellä käytetään jalan tukemiseksi jos kerran ei kipsiä? Vaikka eihän tämä munkaan “kipsi” mitään kipsiä ole vaan polyesteriä.
Pikaista toipumista sinne. Toivottavasti et pitkästy odotellessasi jaloillesi pääsyä.
7. helmikuuta 2008 kello 1.07
Mulla on tollanen “saapas”. Eli siis kenkä joka tukee jalkaani polven alapuolelle saakka ja se on kiinnitetty tarroilla. Sitä ei tarvitse käyttää kuin liikkuessa ja nukkuessa että sikäli tässä pääsee aika helpolla =)
15. huhtikuuta 2008 kello 15.58
Hei!
Minäkin eksyin tänne konsultoidessani googlea hakusanoilla nilkka+fysioterapia…
Pääsiäisenä menin mukkelis-makkelis pulkkamäessä, minkä seurauksena sekä pohje- että sääriluut murtuivat useasta kohtaa nilkan alueelta. Ruuveja on siis oikeassa koivessa noin 10 ja metallilevy. Sain alkuun myös “saappaan” (oikeammalta nimeltään airwalker), koska kipsiä ei voinut laittaa vesirakkuloiden ja turvotuksen takia. Sain kipsin koipeeni vasta eilen. Tuntuu huomattavasti kevyemmältä nyt liikkua, ja nilkkakin tuntuu olevan paremmassa asennossa!
15. huhtikuuta 2008 kello 16.10
Hei Miiu! Jopas oli pääsiäisyllätys, ei yhtään kivaa. Toivottavasti pääset pian kuitenkin kipsistäkin eroon ja voit aloittaa fysioterapian. Minun terapiani alkaa kohta olla lopuillaan ja jään odottelemaan ruuvien poistoleikkausta. Sitten varmaan taas yritetään saada jalkaa parempaan kuntoon.
Jaksamista ja pikaista toipumista sulle! Aika tulee joskus pitkäksi jalka paketissa.