Nilkka murtui ja mitä sitten

Alkuviikosta oli ihan pakko lähteä ulkoilemaan, kun aurinko paistoi niin keväisesti. Kuljeskeltiin koirien kanssa Vilvoorden  Drie Fonteinen -puistossa ja nautitiin kevätpäivästä. Olisi kiva sanoa, että olen lenkkeillyt, mutta silloin valehtelisin. Ei minun hitaassa klenkkaamisessani ole mitään urheilullista. Sykekin nousi vain silloin kun kyynärsauva upposi pari kertaa myyrän koloon ja olin lentää turvalleni.

Puiston ravintolan terassi oli avattu, mikä näkyy tuosta kuvastakin, jos oikein tarkasti katsoo. Olisihan siellä mukava ollut istuskella, mutta koirien kanssa ei viitsitty. Niitä näytti terassilla olevan jo sen verran, että rähinää olisi tullut. Jo pelkkä pöytien ohituskin tuotti henkistä tuskaa nelijalkaisille ystäville.

Kevään myötä tuli myös tarve uudistaa vähän kuontaloakin ja varasin ajan kampaajalta. Kylässämme on useita kampaamoita, joista minä olen omakseni ottanut armenialaisen perheyrityksen. Töissä siellä on omistajan lisäksi hänen isänsä ja vaimonsa. Toki yksi belgialainenkin kampaaja on joukkoon mahtunut. Aika kauan kesti ennen kuin löysin kampaamon, jonka työstä pidän. Taitavat suomalaiset hiukset vaatia kovastikin erilaista käsittelyä kuin paikalliset, koska aina on tukkaani kovasti kummasteltu ja monesti on leikkaus mennyt ihan pieleen. Nyt sain hiukset ihan mukavasti lyhyiksi ja värikin on passeli. Eipähän tarvinnut heti kotiin tultuani pistää päätä suihkun alle.

Nilkan kuntoutus alkoi keskiviikkona. Vähän harmittaa, etten sitten kuitenkaan vaihtanut jumpparia, mutta kun tämä entinen on niin sopivasti melkein naapurissa. Yhtään ei nilkka liikkunut paremmin kuin ennen leikkausta, mutta toivottavasti jotain edistystä alkaa pikku hiljaa tapahtua. Töihin minun pitäisi mennä viikon kuluttua, mutta ainakaan vielä nilkka ei ole siinä mallissa, että pystyisin olemaan sen kanssa koko päivän työmaalla. Vaikka kyllähän viikossa voi edistystä tapahtua vaikka millä mitalla. Esimieheni on silloin tällöin minulle soitellut ja kertonut osastollamme tapahtuneista organisaatiomuutoksista. Pari entistä, kivaa työkaveria on tullut takaisin ja omat työni ovat tainneet poissa ollessani muuttua kokonaan toisiksi. Hauskaa ja mielenkiintoista.

Tämä artikkeli on julkaistu perjantaina 22. helmikuuta 2008 kello 1.43 ja sen aiheena on Mietteitä, Belgia, Kuntoutus, Nilkka. Voit seurata tämän artikkelin vastauksia RSS 2.0 -virran avulla. Voit kirjoittaa vastauksen, tai lähettää seurantailmoituksen omalta sivustoltasi.