Nilkka murtui ja mitä sitten

Sunnuntaina oli ihan pakko taas pyöräillä. Assessa olinkin jo viipynyt turhan pitkään ja matka sai jatkua. Onneksi televisiosta tuli aamusella lähetys sekä Lontoon että Rotterdamin maratonilta ja juoksijoita seuraten oli hauska kuvitella itseni sinne joukkoon.

Lontoon maratonin seuraamisen jätin jo alkuvaiheessa, koska suosikkini Paula Radcliffe ei tänä vuonna juoksuun osallistunut. Onneksi siirtyminen Rotterdamiin ei vienyt aikaa. Siellä minua odottikin yllätys. Suomen Janne Holmen oli pitkän aikaa kärkiryhmässä ensimmäinen ei-kenialainen (Jos kiinnostaa, tuloksia löytyy täältä.). Ryhdyin pyöräilemään samaa vauhtia kuin hän juoksi ja 15 kilometria meni hujauksessa. Vielä en ihan Geraardsbergeniin päässyt vaan jäin Affligemiin.

Oikeastaan lopetin pyöräilyn Essenen kulmilla, mutta Affligemin kuntaahan se on. Täällä kuljeksivat roomalaisetkin aikoinaan ja kunnan arkeologisessa keskuksessa voi käydä tutustumassa heidän elämäänsä.

Affligemin kunnassa on myös oma olutpanimo ja suositun luostarioluen nimi on, yllätys, yllätys, Affligem. Taidankin viihtyä täällä jonkin aikaa.

Vielä maratonille palatakseni, Rotterdamissa juoksi myös tuttavani Assesta. Pari vuotta sitten juoksuharrastuksen aloittanut belgialainen herrasmies oli siellä ensimäisellä maratonillaan ja juoksi kuin juoksikin reitin loppuun vaikka ei enää viimeisillä kilometreillä jalkojaan tuntenut ja vähän oli kuulemma alkanut itkettääkin. Hieman yli neljä tuntia häneltä urakkaan kului eli ei hassummin keski-ikäiseltä ensikertalaiselta.

Vihdoin viimein otin itseäni niskasta kiinni ja nousin uutuuttaan kiiltävän kuntopyöräni satulaan. Onneksi ei tarvinnut miettiä, lähdenkö kotiovelta oikealle vai vasemmalle, sen kun rullasin tyhjää ja mietin mukavia. Televisiosta seurasin samalla kuinka Gordon Ramsay pisti kiroillen leedsiläisen bistron kokin asenteen ja siisteyskäsityksen uusiksi. Ruokalistakin muuttui siinä samalla. Kirjoittakoon lehdet mitä tahansa, mutta ei Gordon niin pahalta tuntunut, mitä sanotaan.

Polkeminen sujui kepeästi vaikka olisin toki voinut lisätä vastuksia tai ohjelmoida koko reissun kulkemaan mäkistä maastoa. En sitä kuitenkaan tehnyt, sillä olinhan vielä kotinurkilla ja täältä ei paljon mäkiä löydä.

Olen suunnitellut ajavani Geraardsbergeniin, minne on aika pitkä matka enkä yhdellä istumalla sitä polje. Sillä suunnalla onkin jyrkkiä nousuja ja laskuja ihan riittämiin. Matkallani ohitin Brussegemin, Bollebeekin ja Mollemin, joista ei paljon ole sanomista. Kaikki ovat pieniä kyliä, joissa on kirkko, koulu ja apteekki eikä paljon muuta. Noin 12 kilometrin polkemisen jälkeen olin Assessa. (Jos hollanninkielestä ei ota tolkkua, niin täältä löytyy vähän tietoa englanniksikin.)

Saa nähdä, löytyisikö Assesta hotellia tai muuta majataloa. Ravintoloita ja kuppiloita paikkakunnalla ainakin on runsaasti. No, janohan tässä jo tulikin. Katsotaan, kuinka monta päivää saan kylässä kulumaan ennen kuin jatkan matkaani.

Nilkka tuntui olevan mielissään tasaisesta liikkeestä ja kaloreitakin katosi mittarin mukaan 183. Se nyt ei oikeastaan ole yhtään mitään, mutta saa riittää näin aluksi. Yritän ensi kerralla polttaa niitä enemmän, vaikka lupaamaan en mitään ryhdy, edes itselleni.

Seuraavaksi taidankin pyöräillessäni katsoa jonkun elokuvan ja yritän päästä pidemmälle kuin vain vaivaiset 12 km. Saisi nilkkakin enemmän liikuntaa.

Olen ostanut polkupyörän! Ei siinä kyllä pyöriä ole, mutta muita toimintoja ihan mukavasti. Näen jopa, jos sydän hakkaa. Nyt voin vaikka ajaa Tour de Francen, tai ehkäpä Flanderin ympäriajo näin alkuun voisi olla realistisempi.

Torstaina piipahdettiin Wilrijkin Decathlonissa ja sieltä se kapistus käsiin jäi. Maksaahan se toki piti ja itse raahata autoon valtavassa laatikossa. Kotona jouduttiin käyttämään peräti kärryjä, että saatiin rakkinelaatikko olohuoneeseen. Onneksi perheessämme on kokemusta niin Legojen kuin Ikean huonekalujenkin kokoamisesta, ettei yhtään hirvittänyt laatikosta löytyneiden osien määrä. Ohjekin oli kiinalaiseksi sangen selkeä ja ymmärrettävä.

Toistaiseksi olen pyöräillyt vain kotinurkilla, mutta tarkoituksenani on ryhtyä kiertämään ainakin Belgiaa ristiin rastiin. Katsotaan nyt, kuinka pitkälle pääsen. Lupaan raportoida. Jouni Tapiovaara kirjoitti aikoinaan oman kuntopyöräilynsä kirvoittamana matkakertomuksen Virtuaalisesti Viitostietä, ja siitä minä idean nappasin. Nyt hyppään pyörän selkään ja teen ensin pikku kierroksen omalla kylällä.

Eipä täällä viitsisi oikealla pyörällä ajellakaan, kun tuota lunta on tullut viime aikoina ihan riesaksi asti. Tiet ovat rapaisia ja liukkaita. Puutarhakin joutui takatalven armoille ja narsissit näyttivät näin surkeilta.

Muutama pääsi sentään sisälle lämpimään.

Tältä näytti etupiha ulko-ovelta kuvattuna tänä aamuna. Lumitöihin ei kuitenkaan tarvinnut ryhtyä, koska illalla lumi oli tyystin kadonnut.