Nilkka murtui ja mitä sitten

Nyt on lomat lomailtu taas joksikin aikaa. Uuden vuoden tienoon vietimme Belgian rannikolla ja olin oikein tyytyväinen, ettei ollut kesä. Taitaa loma-asuntojen reunustama hiekkaranta kuhista väkeä heinä- ja elokuussa, kun nytkin tuntui, että kaikki paikat olivat turisteja täynnä. Kesällä en tosin edes yrittäisi mennä rannalle, koska koirilta on sinne pääsy kielletty huhtikuusta alkaen aika pitkälle syksyyn.

Talvilomailijoita De Haanin hiekkarannalla

 Utuista Oostendea

Alkuviikosta lupaili säätiedotus runsaan kymmenen sentin lumikerrosta itäiseen Belgiaan ja lähes siltä istumalta kiinnitimme suksipussin auton katolle ja lähdimme katsomaan, josko Herzeboschissa voisi hiihtää. Paikka on Belgian hiihtomaajoukkueen harjoitusaluetta, jossa yleensä ladut ovat kunnollisia - jos vain on tarpeeksi lunta.

Tiistaina oli kaunis, aurinkoinen päivä, pakkasta runsaat kymmenen astetta ja puolet perheemme ihmisjäsenistä päätti lähteä laduille. Minä ulkoilutin koiria lumihangessa.

Keskiviikkona yritin minäkin suksilla oloa ja kivalta tuntui. Hiihtäminen hernerokkasumun seassa oli oikein hauskaa.

Nilkkaan sattui koko ajan, mutta kipu tuntui ihan hyvältä. Vasta viiden kilometrin jälkeen alkoi tuntua sen verran pahalta, että päätin oikaista tien kautta takaisin lähtöruutuun. Jalka oli pitkän aikaa kipeä, mutta ei kumma kyllä turvonnut yhtään. Ei hassumpaa liikuntaa ollenkaan.

Maanantaina aloitan taas fysioterapian. Saa nähdä, joko nyt saadaan nilkka liikkuvaksi. Olen yrittänyt sitä itse jotenkin jumpata, mutta ei siitä mitään hyötyä ole tainnut olla. Niskani olen vain saanut kipeäksi.

Käytiin lauantaina puutavarakaupassa hakemassa lankkua kellarin portaita varten. Ne ovat melkein romahtamispisteessä ja kaipaavat kipeästi remonttia. Kun kiinnitimme ostoksiamme auton katolle, huomasin, että lankun päässä oli Luvia-leima! Kohta meillä on kellarissa pätkä satakuntalaista mäntyä. Toivottavasti kestää yhtä kauan kuin alkuperäinen (talo on rakennettu n. vuonna 1930).

 Muuten onkin ollut rauhallista. Olen nimittäin ollut sairaslomalla keuhkoputken tulehduksen takia enkä ole jaksanut tehdä oikeastaan mitään. Lääkärillä käydessäni kyselin myös luuston tiheysmittauksen tuloksia. En kyllä yllättynyt ollenkaan, kun kuulin, että tulokset viittaavat alkavaan osteoporoosiin. Sen siitä saa, kun ei nuorena tyttönä juo maitoa. Nyt minun pitää syödä kalsiumia päivittäin, jotain toista lääkettä kerran viikossa ja D-vitamiinia kerran kuussa. Toivottavasti niillä saadaan tauti pidetyksi kurissa.

 Tänään minulla alkoi oikea loma ja lopultakin sain itseäni niskasta kiinni ja joulusiivous pääsi vihdoin alkuun. En tiedä jaksetaanko koko huushollia käydä läpi, kunhan nyt olohuone, keittiö, kylppäri, makuuhuone ja yläkerran portaat. Se riittäisi minulle. Jos ei jakseta, niin ei haittaa. Olohuone on jo joulukoristeltu ja se on pääasia, uunissa paistuvan kinkun lisäksi tietysti!

 Oikein rauhaisaa joulunaikaa kaikille!

Tänään tulee vieraita! Tuo nyt taisi olla ihan väärin sanottu, yksihän niitä tulee eikä sekään yhtään vieras. Poikani tulee käymään muutamaksi päiväksi. Olemme jo pitkän aikaa tutkineet kalentereita ja miettineet ja pohtineet, koska hänellä olisi aikaa tulla Belgiaan. Onneksi vihdoin ja viimein on opiskeluissa sellainen aukko, että hän pääsee matkaan. Odotan jo innolla.

Sain torstain ja perjantain vapaaksi töistä, joten ehdimme jopa jossain käymään, jos siltä tuntuu. Mitään suunnitelmia ei vielä ole, mutta eiköhän me jotain keksitä. Vaikka ei meidän välttämättä mihinkään tarvitse mennäkään, parasta on kun saadaan olla muutama päivä yhdessä ja touhuta mitä mieleen tulee.

Tosin yksi pakollinen kuvio pojan vierailuihin kuuluu: Aina ennen tuloaan hän varmistaa, että kai sitten kokataan simpukoita ja frittejä. Tottakai kokataan, muu ei tulisi mieleenikään! Kyllä lasten täytyy ainakin kerran käyntinsä aikana saada syödä kattilallinen simpukoita ja iso kulhollinen itse tehtyjä ranskanperunoita majoneesin kera. Eikös se ole kauhean terveellistäkin?

Varasin tänään lentoliput Suomeen tätini hautajaisiin ilman lomalupaa esimieheltäni. Kaikki tuntuvat olevan syyslomalla tällä viikolla, enkä saanut loma-anomukselleni vahvistusta. Varasin lennot silti. En kertakaikkiaan voinut olla käyttämättä Finnairin edullista tarjousta hyväkseni. Tuskinpa minulta näitä kahta lomapäivää kielletään.

Kiva mennä käymään Suomessa pitkästä aikaa, vaikka syy ei olekaan yhtään hauska. Kuitenkin tiedän, että näen hautajaisissa sukulaisiani, joita nykyisin tapaan erittäin harvoin. Tuskin näkisin heitä silti sen usammin vaikka Suomessa asuisinkin.

Kesällä törmäsin sattumalta serkkuuni, jonka kanssa vietimme ikimuistoisen sairaala-ajan joskus lapsina, kun salmonella-epidemia roihusi etelä-Suomessa. Siinä kaupan portailla jutellessamme totesimme, että seuraavaksi varmaan näemme hautajaisissa. Näinhän se on, nykyisin tapaan serkkujani varmimmin vanhempiemme hautajaisissa. Vielä jokunen vuosi sitten tapasimme häissä, mutta vuodet vierivät ja kaikki me vanhenemme. Nyt on hyvästijättöjen aika.

Onneksi perässämme tulevat nuoret, jotka jatkavat perinteitä, omiaan tai meidän vanhempien. Ei sillä ole väliä. Kiertokulkuahan tämä elämä on.

P.S. Mistähän tuo omituinen mainos on sivupalkkiin tullut? Yritin poistaa sitä, mutten pystynyt. Tosi ärsyttävä, ja taas uusi syy siihen, että tämä blogi siirtyy jonnekin muualle.

P.P.S. Vasta kolmannella yrityksellä onnistuin julkaisemaan tämän postauksen. Lisää ärsytystä.

Käväisin aamusella lääkärin vastaanotolla otattamassa loput tikit pois. Hän sitoi vielä haavat ja sanoi, että huomenna saan jo mennä suihkuun. Kiva, kiva, eka suihku yli kahteen viikkoon! Kylpyä - tai saunaa - pitää vielä odotella neljä viikkoa. Haavoja ei saa liottaa, etteivät pullistu auki. Ovat muuten aika karmean näköiset, mutta Leevi and the Leavingsin laulun sanoja muunnellen: Tässä nilkassa arpikin kaunistus on.

Sairaslomaa tuli peräti kaksi viikkoa lisää! En ole vielä töihin ilmoittanut, mutta teen sen ensi tilassa. Tiedän, että työpöydälläni paperivuori jo odottaa valtaajaansa, mutta kasvakoon lisää. En ole yhtään pahoillani, että olen tämän nilkkavamman myötä oppinut itsekkääksi, ainakin työasioissa. Lupaan, että hommat tulevat aikanaan hoidetuiksi.

Lääkäri kirjoitti minulle myös lähetteen luuntiheysmittaukseen. Hänen mielestään on tärkeää selvittää, voisiko minulla olla osteoporoosia. Mikäs siinä, selvitetään vain. Meillä onkin tässä ihan kotikadulla röntgentutkimuslaitos, joten taidanpa käydä varaamassa ajan jo tänään.

Niin se aika rientää. Edellisestä postauksesta on aikaa vaikka kuinka paljon. Olen taas Suomessa. Nyt lomaillaan muutama viikko ja kipeän jalan kanssa rampataan paikasta toiseen.

Nilkka turpoaa ja kipeytyy kävelemisestä, mutta ei kauniita kesäpäiviä voi viettää pelkästään istumalla. Olen nyt muutaman päivän auttamassa äitiäni, jolta murtui ranne jokin aika sitten. Tiistaina menemme sairaalaan kontrollikäynnille. On mielenkiintoista tutustua myös Suomen poliklinikkatouhuun ja verrata sitä Belgian vastaavaan.

Minulla on Brysselissä nilkan röntgen ja lääkäriaika 28. elokuuta ja silloin myös sovitaan seuraava leikkausaika. Toivottavasti saan sen mahdollisimman pian. Töissä alkaa syksyllä taas aikamoinen kiire enkä haluaisi olla sairaslomalla ja jättää kaikkia hommiani toisten tehtäviksi.

Loma kuluu vauhdilla ja pian on edessä paluu arkeen. Vielä kuitenkin saan vähän aikaa ihailla Suomen maisemia.

Kummallista aikaa tämä kevät, kun nenä vuotaa ja nilkka kutisee ja kirvelee. Nenän vuodon syynä on tietysti ympäriinsä leijaileva siitepöly. Antihistamiinia kuluu nykyisin pari pilleriä päivässä. Nilkan kutinaan en vielä ole lääkettä löytänyt.

Kutina ja kummallinen kirvely alkoi jokunen viikko sitten. Omituisinta on, että tuntemus on nilkan sisällä, ei ihon päällä. Raapiminen ei auta yhtään. Eikä arpien kohdalla ihossa sitäpaitsi ole tuntoakaan. Aikoinani kyselin, josko nilkkaan upotettu metalli aiheuttaa allergisia reaktioita, mutta sellaista ei kuulemma yleensä tapahdu. Olisinko minä nyt poikkeus tuosta yleensä-porukasta? Toivottavasti en sentään. Ehkäpä nilkka nyt liikkuu paremmin ja se saa aikaan näitä omituisia tuntemuksia.

Jos kutina ja kirvely ei lopu, taidanpa käydä taas lääkärille nilkkaa näyttämässä, kun tulen Suomesta takaisin. Lähden nimittäin kohta runsaan viikon reissulle lapsia, muita sukulaisia ja ystäviä katsomaan. Odotettavissa on tanssinäytöstä, yo-juhlia ja kaikkea muuta kivaa!

Päivillä tuntuu olevan mittaa paljon enemmän kuin 24 tuntia, kun joutuu olemaan sairaslomalla vaikka ei ole sairas. Viime viikon superflunssakin katosi tuhka tuuleen ihan yllättäen ja nyt olo on mitä parhain. Kiva olisi ulkona koirien kanssa ryntäillä, mutta en oikein pääse edes etupihalle, kun en saa kenkää kipsin päälle. Tähän aikaa vuodesta alkaa varpaita helposti paleltaa ja kipsikin saattaisi sulaa sateessa. Aika on jollain tavalla saatava kulumaan.

Mitäs sitä muuta tekisi kuin lukisi, tuijottaisi telkkaria tai roikkuisi netissä. Seuraavassa lista päivän tärkeistä “tapahtumista” epämukavimmasta aloittaen.

10: Jokapäiväinen pistoshetki. Tämä ei ole viimeisellä sijalla siksi, että pistetään vaan siksi, että Barbara (hoitajani) tulee joka päivä eri aikaan eli yhtään en voi varautua, koska rouva oveen koputtaa.

9: Säätiedotus RTBF:n (ranskankielinen kanava) teksti-TV:ltä. Onhan tuleva sää tiedettävä vaikka ulos en menisikään. Aika samanlaisia ovat Brysselin ja Helsingin säät viime aikoina olleet. Ardennien lumitilanteenkin tarkistan, mutta tuskin tänä talvena hiihdetään.

8: The Weakest Link BBC 2:lla. Iltaan asti on odotettava tätä kilpailijoita mollaavaa tietokilpailua. En missään nimessä katso joka päivä, joku tolkku sentään on oltava.

7: Eurosport ja urheiluohjelmat. Viime viikolla seurasin tennistä ja taitoluistelua. Tällä viikolla näyttää kanavalta tulevan pelkästään ampumahiihtoa tai jalkapalloa. Ei kiinnosta yhtään.

6: Sähköpostit. Sekä työpaikan postit että omat yksityiset on luettava muutaman kerran päivässä.

5: Kirja. Mikä tahansa, mikä on tällä hetkellä kesken. Aika usein dekkari, mutta joskus muutakin. Sain juuri loppuun Henning Mankellin Daisy Sistersin ja nyt on joku Reijo Mäen jännäri työn alla. En muista edes nimeä, joten ei ole ainakaan vielä hätkähdyttänyt.

4: Ring TV on Brysselin hollanninkielisten ympäryskuntien tv-kanava, joka kertoo viimeisimmät paikallisuutiset. Kanavan pikku budjetilla tehdyt mainokset saavat minut aina hyvälle tuulelle.

3: No, nyt päästään asiaan! BBC 1:n aamun asunto-ohjelmia on vaikea päihittää. Ensin “Wanted Down Under”, seuraavaksi “Homes Under the Hammer” ja vielä puolelta päivin “To Buy or Not to Buy”. Aamupäivä menee joutuisasti, kun saa ihmetellä ihmisten valintoja ja talohankintoja.

2: BBC jatkaa listaa. Uutisia, dokumentteja, sarjoja, joskus jopa urheilua. Hyvin tehtyjä, korkeatasoisia ohjelmia, joita muiden tarjolla olevien yli 30 kanavan on vaikea päihittää.

Ehdoton ykkönen: Puhelut ja muut yhteydenotot kavereilta, ystäviltä, sukulaisilta ja LAPSILTA! Lämmin halaus teille kaikille yhdessä ja erikseen.

Tietenkään lista ei ole täysin kattava. Päivät vaihtelevat ja tärkeydet muuttuvat ja usein jopa teen muutakin kuin tylsänä telkkaria toljotan. Ykkössija kuitenkin pysyy ihan varmasti samana päivästä päivään.

Posti toi tänään sairauslomapaperin ja näköjään täytyy pysytellä kotosalla helmikuun 29. päivään saakka. Luulenpa, että aika käy pitkäksi viimeistään viikon kuluttua. Paikallaan oleminen ja sohvalla makoilu alkaa jo väsyttää.

Kotona olisi kyllä paljon tekemistä, mutta kipsijalka estää touhuamisen. Onneksi keittiömme on sen kokoinen, että pystyn melko vähin vaivoin kokkailemaan. Nyt juuri on kananpalat marinoitumassa ja kookosmaito, inkivääri sekä korianteri odottamassa H-hetkeä. Täytyy saada itämaista väriä tähän harmaaseen tammikuun päivään.

Nyt ollaan taas nilkan kanssa takaisin töissä. Jostain syystä loma ei tehnytkään kyseiselle ruumiinosalle hyvää vaikka muuten olikin kiva käydä Suomessa ja tavata minulle tärkeitä ihmisiä. Kävely on entistäkin kummallisempaa konkkaamista ja tuntuu, että metalliosat haluavat pikaisesti ulos ihon läpi.

Toimistoni postipinoa selatessani huomasin, että sairauskassamme ei olekaan vielä lähettänyt maksusitoumusta sairaalaan. Edellisen sairaalakäynnin lasku oli kyllä maksettu, peräti 4.160 euroa oli veloitettu. Luulenpa, että viikon loma jossain muualla kuin Brysselin sairaalassa olisi maksanut huomattavasti vähemmän.

Otin yhteyttä sairauskassaan siitä suoraveloituksesta ja yllätys, yllätys, mitään hakemusta ei minun tunnuksilla löytynyt. Virkailija lupasi hoitaa asian ensi tilassa ja lähettää maksusitoumuksen sairaalaan vielä tänään.

Huomenna on ns. pre-hospitalisation-päivä sairaalassa enkä luultavasti ehdi ollenkaan töihin, mutta ei se haittaa. Tällainen pehmeä lasku arkeen on ihan mukava pitkän loman jälkeen.