Mä oon NIIN onnellinen et mä oon täällä!!! Tätä tunnetta ei vaan voi sanoilla kuvailla :) Hyvä esimerkki on tää päivä: aamulla mä nousin puol kahdeksan ja puin päälle ja katoin meidän koulun myuni-sivustolta missä luokassa mulla on tunnit. Menin keittiöön aamupalalle ja siellä mä törmäsin heti Lewisiin, Mattiin ja Amyn, joilla oli myös aamutunnit ja jotka oli tullu kanssa aamupalalle. Aamupalan jälkeen me käveltiin Mattin kanssa yliopistolle ja juteltiin siitä miten innoissaan me molemmat ollaan siitä et ollaan yliopisto-opiskelijoita (sad I know…). Sitten mä menin ekoille tunneille, jotka käsitteli ainetta Japan inside-out ja luennoitsija oli pieni harmaa mies, joka nauhotti nauhurilla koko tunnin puheet tarkotuksena laittaa kaikki luennot nettiin sitten kertauksen vuoksi kuunneltaviks. Tän jälkeen mä menin hakemaan kirjastosta romaanin nimeltä Silence, joka on tän Japan inside-out kurssin yks kurssimateriaali. Sen jälkeen mä spurttasin kampuksen läpi kuudenteen kerrokseen Michael Sadler buildingiin, jossa on meidän East Asian Departmentin laitoksen tilat ja kävin kattomassa oman postilokeroni oliko sinne tullu mitään postia (ei ollu) ja siinä jotenki ku mä kattelin niitä kaikkia ilmotustauluja ja niissä roikkuvia lappuja ja ulkona oli viilee mut kirkas syyspäivä ja aurinko paisto nätisti sinne käytävälle isoista puukarmisista ikkunoista mä jotenkin tunsin itteni tosi onnelliseks :) Hassua ja ehkä vähän vaikeetaki selittää, mut mä todellaki tunsin et olin löytäny täydellisen oikeen paikan itelleni. Siinä mä sit tunnelmoin kasa kurssikirjoja ja papereita sylissä alas sieltä kuudennesta kerroksesta ja tuijotin vaan lumoutuneena sitä koulun sisällä huokovaa tunnelmaa ja tervehdin yhtä luennoitsijaa ja kiitin poika joka piti mulle ovea auki niin kauan et mäki kerkeen ovesta ulos (siis suomessahan on tosi harvinaista et kukaan pitää toiselle ovea auki 2 sekuntia pidempään, täällä se kuuluu normaaleihin käytöstapoihin) ja jotenki se koko tunne oli niin voimakas. Olin maailman onnellisin yliopisto-opiskelija <3
     Tän jälkeen mä tulin kotiin ja me lähdettiin Crissin ja Mattin kanssa ASDA:n kauppaan (lähelle sitä isoa Tescoa). Kun oltiin saatu kaikki ruokaostokset tehtyä ja lähdettiin ajamaan takasin me juututtiin tunniks liikenneruuhkaan, jonka takia Criss sano et se vieki mut suoraan takas yliopistolle et kerkeen vikoille tunneille ja Matt lupas laittaa mun ruokaostokset sit jääkaappiin. Jei, vähäks mulla on kivat kämppikset :) Mä lupasin sit tehdä Crissille ja Matille illalla lettuja siitä hyvästä. No anyway, mulla oli vikoilla tunneilla Societies and cultures in southeast asiaa ja se luennoitsija oli ihan uskomattoman mielenkiintonen tyyppi. Siis mä en oo koskaan tavannu tollasta ihmistä, siis aivan kertakaikkisen mahtava olento! Mä selvitän sen miehen nimen jostain, mut nyt en löydä sitä mistään. Mutta kuitenkin, se luennoitsija oli kalju silmälasipäinen mies, jolla oli iso maha ja vanha villapaita päällä ja kumisaappaat jalassa ja mikä parasta sillä oli sellanen musta iso sauva kädessä, joka näytti ihan ohuelta toteemipaalulta :) Siitä huokui sellanen hyväntuulisuus ja avoimmuus ja sillä oli tosi miellyttävä ääni, sellanen tarpeeks kuuluva ja se äänen paino ja väri vaihteli kivasti koko tunnin ajan. Ja herranen aika sentään miten mukaansa tempaava se tunti oli, aivan uskomaton. Mä olin ihan myyty :) Täällä on NIIN kivaa!!!!
Kommentoi