Ihan uskomatonta!! tänään oli viimeinen koulupäivä ja itseasiassa koko viikon kun ollaan oltu viimeisillä lecture tunneilla me ollaan taputettu tunnin lopuks luennoitsijoille ja sillä tavalla kiitetty niitä mahtavista kursseista ja tänään mulla oli NIIN haikee fiilis klo. 17  seminaarin päätteeks, kun sitä tajus et nyt se on sit ohi. Mä pidin tänään viimeisen presentationin ja olin kuulemma kattanut alueen hienosti, ainut että mun pitää vaan puhua vähän kovempaa.  Mun elämän ensimmäinen yliopisto semester on ohi ja mä selvisin hienosti, mä oon oppinu täällä niin paljon asioita niin koulusta kun itsestäni ettei mitään järkee. Mä oon niin onnellinen et mä oon saanu tälläsen mahdollisuuden tulla tänne, enkä vaihtais tätä vielläkään mistään hinnasta. Kaikki uudet ihmiset joita mä oon täällä tavannu ja se elämä mitä mä elän täällä on ollu niin paljon enemmän kun mä oisin koskaan voinu kuvitella ja toivoa. Mä oon aidosti todella onnellinen. Enkä mä todellakaan tarkota sitä et mä en osais arvostaa sitä mitä kaikkee arvokasta mulla on Suomessa, niinkun ystävät ja perhe, ilman teitä mä en ois koskaan päässy tänne ja kiitos siitä kaikille jotka on uskonu muhun ja tavallaan luonu sen pohjat et mä pysytin lähtemään tänne. Enkä mä yritä syrjäyttää vanhoja kavereita ‘koska mulla on nyt uudet kaverit täällä’, mut emmä uskokaan et kukaan mun ystävistä ajattelis niin ja jos joku ajattelee niin, niin sit täytyy sanoa et siinä tapauksessa ne ystävät ei oo koskaan ees tuntenu mua sellasena ihmisenä kun mitä mä oon oikeasti. Ja sit yks asia mikä mua vähän harmitti oli se et joku oli vetäny kunnolla herneen nenään siitä mitä mä oon kirjottanu tänne ulkona olemisesta ja juhlimisesta: joten pitää kuitenkin muistuttaa et mä oon nuori ihminen ja mä meen kavereitten kanssa ja pidän hauskaa, mut mä olen silti ihan se sama ihminen joka lähti sieltä Helsinki-Vantaa lentokentältä viime syyskuussa tänne. Ehkä se saattaa tuntua vaan sellaselta et mä en tee muuta kun vaan heilun tuolla kavereitten kanssa ulkona, jos mä kirjotan siitä, koska mä ymmärrän sen et jos mä kirjotan tänne blogiin, niin se saattaa olla joillekin ainut tapa tietää mitä mulle kuuluu. Ja mä toivon et kaikki ymmärtää et mä teen myös hyvin paljon muutakin, kuten hmmm OPISKELEN mut se on ehkä vähän tylsää vaan lukea jos mä kirjotan tänne ‘luin tänään kolme tuntia Indonesian historiaa, enkä muista enää puoliakaan mitä luin’-tyylistä tekstiä :) mut se siitä, vai mitä? <3
   Me muuten vaihdettiin eilen joululahjat kämmpisten kanssa ja Amy ja Chris suuntas kotiin ennenkun mä ennätin nähdä niitä, mutta me nähdään taas joulun jälkeen :) Matt lähti kotiin tänän joten tänään heti luentojen jälkeen ja Lewis lähti tänä aamuna, joten mä oon täällä nyt yksin, ihan niinkun sillon ku mä tulin tänne :) Vähän on haikee fiilis, kun me ollaan kuitenkin kaikki niin erilaisia (siis me kämppikset) ja kun mä sanon erilaisia me TODELLAKIN ollaan erilaisia, mut me ollaan niin mahtava poppoo ettei mitään rajaa :D Meitä asuu täällä kunnon american pie yhteiskunta!!! Mun iltaohjelmaan kuuluu viellä pakkaaminen ja siivooaminen tää ja sit aamulla mä lähden kuuden aikoihin hipsimään tonne juna-asemalle ja lentelen sitten finskillä kotiin :) mä oon sitä mieltä et vaikka mä asuisin missä, niin koti on aina koti. Ja koti on sydämessä ja sydän on Suomessa. Mä oon suomalainen vaikka asuisin kuussa. Anyway, rakkaat ihanat ihmiset huomenna nähdään!!! I just can’t wait to see you all <3
 
                                                                        missäköhän mun lentolippu on??
