Luoja, kuinka inhoan sitä tunnetta kun nenälimaa alkaa valumaan sierainta pitkin huimaa vauhtia kohti maata. Jos on tuuria matkassa, löytyy pehmoista niistovalmista paperia ihan käden ulottuvilta. Jos ei ole tuuria, sä olet vieraassa paikassa räkäsi kanssa etkä tiedä missä on valot tai paperia, vessasta puhumattakaan. Siinähän sitten pyyhit toisten lakanoihin ja tyynyliinoihin.
Tällä hetkellä mun kasvot tuntuu mätäpaiseelta joka odottaa puhkeamista.
Olen taas räkätautinen ja saastainen bakteeripesäke. Kurkusta leukaperien kautta poskionteloihin ja otsaan sattuu. Ne on ihan paiseessa kaikki ja tää rään määrä ei tunnu loppuvan ikinä.
Mun serkku joskus kovin flunssaisena testas paljonko tulee räkää nuhataudin aikana. Puolisen litraa se onnistui keräämään purkkiin ja siinä sitä sitten ihasteltiin kukin kakoen enemmän tai vähemmän.
Torstaina keiju pääsee viemäriin! Kerron sitten autuaan limaisia kokemuksia, toivottavasti kuvien kera. Onkohan mulla vähän liian suuret odotukset?
Sitten kun Jami tulee takaisin, mä kerron teille, rakkaat lukijat (toim. huom: lukijat joita ei ole) mun tulevaisuuden suunnitelmista. No ensi kevään, jos tarkkoja ollaan.
Sitä odotellessa..
Etko vois kertoa jo nyt? ja kylla ma ainakin luen tata, joka paiva!
Kommentti jamppa — 19.9.2007 @ 18.21
Et ole vieläkään kertonut, alkaa kärsivällisyys loppumaan hiljalleen…
Kommentti Jamppa — 1.2.2008 @ 20.07