Jos kyseessä olisi sähköposti, kirjoittaisin kaiken samaan postiin kera kappalejakojen. mutta koska kyseessä on blogi-tyyppinen ratkaisu jota oletettavasti vain poikkis lisäkseni lukee, joudun asioiden selkeyttämisen vuoksi kirjoittamaan eri aiheet eri julkaisuihin.
Fiilikset on outoja. fiilikset on pinnalla, varsinkin nyt, oli ne sitten millaisia tahansa. spinningtunnilla tietynlainen raskas musiikka saa hillittömän uhon päälle. sillä hetkellä ainoa ajatus hikisestä ja punaisesta todellisuudesta huolimatta, on oma ylivertainen paremmuus, kauneus, mahtavuus sekä se uho joka saa väkisin painamaan enemmän ja enemmän, kovempaa kuin koskaan ennen! Nojoo, ehkä se on sitä adrenaliinia ja endorfiineja ja muita vierasperäisiä sanoja peräkkäin. Sen tunteen vastakohta on kaikki maailman surkeus yhden ihmisen niskassa, kun takana on pitkä päivä, ahdistaa ja itkettää vaikka asiat ei edes olisi huonosti. Se yksi poskelle vierivä kyynel saattaa avata padot niin, että sitä nukahtaa märkänä ja räkäisenä itkettyään ensin tuntikausia. Lopulta herää aamulla naama vieläkin turvoksissa. Ei mulle niin käynyt.
Varsinkaan eilen. Mutta teoreettisesti ajateltuna.
Onneksi on olemassa se henkilö, joka pelkällä läsnäolollaan saa juuri silloin olon paremmaksi, kun kaikki muuten tuntuu
menevän päin väärää. Tai jos ei muuta, niin ainakaan se ihminen ei torju tai hymähtele vaikka kuinka parkuisit ilman syytä. <3
