Eikä tässä vielä kaikki. Miksei kukaan sano?
Ääneen?
Suomi on hymistelyn luvattu maa. Helsingin Sanomat kirjoittaa sivulla 4 kansanedustajien palkkojen nousevan esim. 780 euroa kuukaudessa ja kulukorvausten lisääntyvän entisestään. Kyllä nyt tonttu täytyy lisää saada. Ja täytyyhän vaikka oululaisen kansanedustajan päästä Helsinkiin ilmaiseksi, tai siten, että hänelle maksetaan jokaisesta matkasta.
Sivulla 6 Helsingin Sanomat kirjoittaa, että eläkkeisiin tulee 6:n euron indeksikorotus.
Sivulla 10 Helsingin Sanomat esittelee K-Supermarketin neliväri-ilmoituksen, missä myydään tonnikalaa, makaronia, kanaa, jauhelihaa ja lenkkiä edulliseen superhintaan. Plussakortilla.
Toki porsaan ulkofile on sitten 17 euroa kilo.
Sisäfileestä puhumattakaan.
Pirkka-makaroni on kuitenkin vain 70snt pussi, mutta siitähän saa maittavan aterian, kun lihaliemessä keittää.
Miksei kukaan sano?
No, sanoohan se. Meidän Matti Vanhanen, että lehdissä kirjoitetaan liikaa huono-osaisuudesta.
Meidän Tekstari-Matti, jonka pisteet putosi ainakin tämän blogi-kirjoittajan silmissä siinä vaiheessa kellariin, kun Ruususesta piti tekstarilla eroon päästä.
Ehkä Matti voisi laittaa kaikille eläkeläisillekin tekstarin, miten eduskunnan palkat korreloi eläkeläisten korotuksiin. Aijaa, mutta eihän se voi, kun sen Nokiassa on vaan tuhatta euroa kirjoittavia näppäimiä ja Suomihan voi hänen mukaansa hyvin.
Moni toimittaja on muikeaa ja sovittelevaa. Analyyttistä ja keskitien kulkijaa. Kun toimittajat sitten sanovat; omalla tavallaan; kirjoittavat epäkohdista ja tuovat esiin vallanpitäjien sekoiluja (kyllä!) valtaapitävät säikkyvät ja kiirehtivät mikrofonien ääreen sanomaan kilvan; “En kommentoi”. Ja näin Suomi opettaa uutta sukupolvea; älä sano, pidättäydy.
Kohu laantuu aikanaan ja alkoholiongelmien kanssa painivat yksinhuoltajat, tonnikalaa ja makaronia syövät äänestävät taas toiveikkaina seuraavissa vaaleissa; “Joko ne nyt olisi oppineet, kun lupasivat köyhille yhden ilmaisen bussimatkankin ja sanoivat, että Suomessa voidaan hyvin”?