Itävallan insestikohu
Isä oli käyttänyt tytärtään hyväkseen 24 vuotta. Jos nyt muistan vuosimäärän oikein. Maailma kohisee “Kuinka se on mahdollista”. Ja “Kuinka kukaan ei ole huomannut mitään”. Sinänsä jotenkin huvittavaa, kun harva se päivä saa lukea murhauutisia; “En olisi koskaan kuvitellut hiljaisen ja sopuisan naapurini kykenevän murhaamaan kymmenen ihmistä”.
Tai lukiessaan jonkun naapurissa 10 vuotta maanneesta muumioituneesta ruumiista. Hieman oli haisua jossain vaiheessa, mutta kun Hesariakin sai tungettua menemään luukusta aina 5 vuotta noileasti ja loput 5 vuotta tökkimällä, niin mitäpä siitä. Joku vain halusi pitää eteisen väliovea kiinni ja eikä jaksanut lukea?
Kuinka kukaan ei huomannut, tajunnut mitään? Ei edes hirviöisän vaimo? Niinpä, seksuaaliset hyväksikäyttäjät ovat yleensä taitavia manipuloijia. Vai mitä sanotte siitä, että isäpappa manipuloi tyttärensä ja 3 siittämäänsä lasta asumaan kellarikomerossa? Ja nyt pähkäillään, kuinka edes hirviöisän vaimo ei tajunnut mitään? Isipappa kun oli kuitenkin roudannut 3 lapsistaan aina kotiinsa asti. Tietenkin hyvällä ja uskottavalla tarinalla.
Mitäpä siinä tajuamaan, kun isipappa asetti lauserakenteet taitavaan riviin ja muotoon ja selitti “asiat parhain päin”. Joskus sitä toivoisi, että ihmiset osaisivat kysyä jotain vallan muuta tällaisen tragedian keskellä, kuin “Miksi annoit sen tapahtua”. Tarpeeksi otollinen ilmapiiri ja tarpeeksi päällekäyvä isi, jonka tarpeet ajavat tyttären yli, kaikessa. Miten tässä tapauksessa “vastaanottava osapuoli”, eli tytär, olisi voinut edes itsetuntoaan ja vastustustaan rakentaa? Mistä jo kenties pienenä lapsena väheksytty ja päälle astuttu tytär olisi löytänyt voimaa vastustaa ja sanat siihen?
Maailma on sairas. Ja sellainen se on aina ollut ja aina oleva. Aina voidaan hurskastella ja olla viisaita maalla, kun merellä laiva uppoaa.
Kuinka tällaista on voinut tapahtua? Voivoi, uskonpa, että tällainen “meno” on monessa perheessä suorastaan arkipäivää. Valtaväestön hokema; “Mitäs läksit” ei juuri auta, kun lapset eivät kuitenkaan voi vanhempiaan valita. Isä voi aina valita, mitä tyttärelleen tekee, mutta kun mieli on sairas, siinä sairastuttaa äkkiä koko lähipiirinsä. Tyttären satunnaisesti kysymä; “Aiotko kauan jatkaa tätä” muuttuu äkkiä irvokkaaseen nauruun; “Älä sinä maan matonen selitä, kun et tiedä mistään mitään”. “Näin kaikissa perheissä eletään ja autotallit ovat sitä varten, että siellä pidetään perheen tyttäriä piilossa ja suojassa”.
Maailma on sairas. Eikä se siitä miksikään muutu. Pahenee vaan. Miesten kohdalla, ikävä kyllä, elämää ohjaa suuri seksuaalisen tyydytyksen tarve. Tarvittaessa seksuaalinen halu sitten ohjataan tyttäreen, siskoon tai serkkuun, asiaa sen kummemmin miettimättä. Riittää, että kassit painavat ja mieli on sairas. Kun seksuaalinen halu ylittää tietyn kynnyksen, eikä “sopivaa” kohdetta ole tarjolla, toki lähin kohdekin kelpaa. Vaikka se olisi oma sisko, oma tytär.
Tulen palaamaan aiheeseen ja kertomaan, mitä seksuaalinen hyväksikäyttö kohteessaan aiheuttaa.
Sinänsä sääli, mutta minulla on aiheesta paljonkin sanottavaa.
Voimia kohun keskellä eläville. Normielämä lienee mahdottomuus, mutta aina sitä voi tavoitella. Toivottavasti näille ihmisille; tyttärelle ja hänen lapsilleen löytyy asiantuntevaa ja empaattista apua, mikä pystyy kääntämään asian keskellä eläneiden ajatusmaailman edes hieman oikeaan suuntaan.