Joo. Eli se olis nyt sitte uusi vuosi. En tehny mitään uuden vuoden -lupauksia. Kaduttaa…

Nii, vuosi lähti käyntin ihan kivasti. Oon nähny kavereita, ja niitten kans on ollu kivaa. Mun “parhaassa” kaveriporukassa on 3 + minä. Pitääpä keksiä “peitenimet” kavereille… Hmm… No, mä oon se sama Laura, ja mun kaverit on Janina, Sari ja Siiri. Me kolme, siis minä, Janina ja Siiri järjestettiin Sarille yllätyssynttärit 2.1.08. Me vietiin se keilaamaan :). Matkaksi me sidottiin sen silmät. Eli se ei tienny mitään :D. Sitten kun me oltiin paikan päällä, tajuttiin, että se paikka on kuitenkin kohtalaisen tuttu paikka Sarille, että me ei voitu vaan kävellä portaat, avata keilahallin ovi, ja that’s it. Eli me mentiinkin aluksi portaat YLÖS, (ja meillä kaikilla oli eläinaiheset hatut päässä, sillai et POKALLA MENNÄÄN; SYNTTÄRIT KUN ON) ja ylhäällä me kierrettiin semmoinen pieni “systeemi”.                                                                          Sitten kun me mentiin takas alakertaan, ja Sari huusi vaan täysillä että: “aa, en mä voi mennä täältä ku mähän törmään joka paikkaan…” :D, ja just silloin hirvee poikalauma (huom. osa oli SÖPÖJÄ) käveli ohi, ja katto meitä sillai “ootteko terveitä”. Ei sit ajateltu enempääm, mantiin keilahalliin.                                                                                                                     Kun me oltiin keilailtu hetkinen ja oli Sarin vuoro, tapahtu jotain NIIN hauskaa, mutta Sarille noloa :D. Se keilapallo tarttu Sarin käteen kun se oli heittämäs, ja se pallo lensi sinne viereiselle radalle. ja kieri pois :D. Oli NIIN hauskaa, ja onneks sillä viereisellä radalla ei ollu kettään. Kaikki kyllä nauro :DDD.                                                                                                                 Kun taas oli menny hetkinen, se söpö poikaporukka tuli takasi. Ne katteli vaan cooleina, ja oli MUN vuoro heittää. Mä olin ihan paniikissa, et “apua en mä voi heittää, teen kuitenkin jotai noloa!”. Sitten kuitenkin heitin. Se meni ihan ookoosti, vaikkakin vain pari keilaa kaatu. Sitten kun me kaikki oltiin heitettu kierros, ne pojat alko huudella jotain, ei saatu selvää et mitä. Mut jotain varmaan niiden mielestä NIIN HAUSKAA. Varmaan jotai et “ei kaadu, ei” tai jotai.                                     Nyyh, sitten ne pojat lähti. Loppuaika meni ihan kivasti :).                                                                                   

Tänään mä olin koirani (5 kk) kans lenkillä, ja mukana oli myös Janina ja sen koira. Kierrettiin aika pitkä lenkki, ja mun koira oli aika väsyksis:).

Mä olin ennemmin sitä mieltä, että mulla ei oo yhtään ystäviä. Sitten mä huomasin, että onhan mulla Sari, Janina ja Siiri. Ja monia muita kavereita :). Mä oon NIIN onnellinen tyttö, ei varmaankaan toista yhtä onnellista oo:D. Vaikka onhan mulla ollu niitä poika-ongelmia vaikka kuinka paljon, mutta tuskin niistä kukaan haluaa kuulla. Vai haluaako? Voin kertoa niistä ehkä myöhemmin. Mutta nyt pitää mennä suihkuun, tulee vieraita:D

Rakkaudella, Laura