Nuria's World http://myblogpost.net/nuria Just another Myblogpost.net weblog Sat, 23 Feb 2008 04:42:00 +0000 http://wordpress.org/?v=wordpress-mu-1.2.1 en Platinaa http://myblogpost.net/nuria/2008/02/23/platinaa/ http://myblogpost.net/nuria/2008/02/23/platinaa/#comments Sat, 23 Feb 2008 04:42:00 +0000 nuria http://myblogpost.net/nuria/2008/02/23/platinaa/ On my own.

My owl had left the house

seisoit siinä lähelläni.

talo oli hylätty, minulle ja perheelleni osoitetut kortit koristivat lasivitriinin hyllyjä

pyykit kuivuivat kohti ikean laukkuja, ruusu ja kukkalakanani

kaikkialla betonin ja työmaan palasia, se oli kai kotini, jonkun vanhan naisen joka oli lähtenyt.

äiti sanoi kaiken olevan myytävänä, työn tehtyäni pääsin hänen lähelleen.

selkä minuun päin pelaten veljeni kanssa kosketin varovasti hänen selkäänsä

hänen lähellään, 15 000 myytyä levyä, jokainen sana ja lause piti sisällään hetken ja rauhan, minun maailmani. olin kai vihdoin turvassa

sisareni, pianonopettajani ja arkipäiväni tapahtumat läsnä hän koski kipeää sydäntäni, muslimipuheita ja minun hiljainen ääneni. Ääneni jota en ollut aikoihin käyttänyt. Hän oli lähelläni, oikeat ihmiset läsnä, olin kotona. Heräsin pimeään yksinäisyyteen. Ikkunasta minua katsovat surulliset silmät, kasvot joiden näkemä suru on likellä ja läsnä, “hän pääsee täältä vielä pois” kuulen hänen kuiskaavan. Jossain sisällä joku jota on pahasti satutettu hymyilee varovasti. Sattuu, nyt kun kaikki pikkuhiljaa alkaa hänelle selvitä. Tämä maailma, tämä maailma on helvetti. Kasvoja katsematta tunnen hänet vierelläni. Minun pelastajani, miten ironista. Enkä tiedä mitään parempaa. Minut on nöyryytetty, kaikki voimani minulta viety ja he ovat vierelläni, perheeni ja sinä. Minun hiljainen ääneni, kauan sitten hyljätty kotini, varovaisesti unessa puhun sanojani, kauhukokemuksiani. Olen nöyrä. En ole mitään. Minulla on toivoa.

]]> http://myblogpost.net/nuria/2008/02/23/platinaa/feed/ 515 ja 3:58:08 http://myblogpost.net/nuria/2008/02/22/515-ja-35808/ http://myblogpost.net/nuria/2008/02/22/515-ja-35808/#comments Fri, 22 Feb 2008 03:43:19 +0000 nuria http://myblogpost.net/nuria/2008/02/22/515-ja-35808/ Herään unessa jossa kengurun jaloillani pompin voltteja suurten lehmusoksien yli. Minulle tarjotaan työtä lasten kanssa. Tähtitaivas ja sen valot liikkuvat kuin ei koskaan ennen, ympyröitä, tuttuja kuvioita ja liikettä. Kaunista! Spiraali ilmestyy taivaalle ja muotoutuu merirosvolaivaksi jota poika tahtoo minua lapsille emännöimään! Olen innoissani, toisten seurassa muutkin haluaisivat olla kapteeneita ja luulen että joukossa vanha ilkeä Koukkukin on. Puen päähäni kultakirjaillun huivini ja alamme tehdä aarrekarttaa. Andrei ei kai tahdo minun olevan kapteeni, olen kuitenkin innoissani lasten kanssa leikkimään pääsystä. Millainen kapteeni olen, mitä kaikkea hauskaa lapsille keksimme - alamme heti suunnitella aarretta, vain muista aistimani kielteisyys vaikuttaa hieman,. Mutta ei paljoa, olen iloinen, lapset täältä tullaan!

Herään ja Gadget-kirjoituksestani huolimatta on puhelimeeni tullut 666 ja 69 kielellä jota en koskaan oikeasti ole puhunut. Olen demonintappaja. Valo voittaa, ilo voittaa, lapset voittavat. Ulkomaansuuntanumero on elämäni äärettömyys. Kohdelkaa minua kuten hienoa Ladya, sillä sellainen olen. Vaaleanpunaisin ja kaikenvärisin ruusuin ja kukin koristeltu pitsin ja valkeiden kevättuulien lapsi. Hih, minua ette saa, valon lapsi ja hyvä voittaa!! : ) :)

I Found You!!!

54&55. aurinko

Kuka todella on samalla puolella. Sinä tiedät omasi. amen

]]> http://myblogpost.net/nuria/2008/02/22/515-ja-35808/feed/ Mun koti ei oo täällä http://myblogpost.net/nuria/2008/02/21/mun-koti-ei-oo-taalla/ http://myblogpost.net/nuria/2008/02/21/mun-koti-ei-oo-taalla/#comments Thu, 21 Feb 2008 15:50:56 +0000 nuria http://myblogpost.net/nuria/2008/02/21/mun-koti-ei-oo-taalla/ Tyttö istuu pimeässä huoneessa. Kaikki valot ja sanat on suunnattu häntä kohti. Käsi ei tartu puhelimeen. Ääni ei kanna pään ulkopuolelle. “Viisas ei sure eläviä eikä kuolleita.” Yht´äkkinen tuulenvire paiskaa mieleni ja minut sen mukana kohti laskevan auringon rataa. Kuin hukkuva. ojentelen käsiäni ja koitan kurkoittaa vielä viimeisillä voimillani kohti karkaavaa onnellisuuden valonsädettä. Yhden kääntyessa kuin aaltoliikkeestä kääntyvät selät yksitellen. Sama vaarallinen lasku äänessä valossa, sisäisyydessäni ja ulkoisessa maailmassa. “tule noutamaan minut”

]]> http://myblogpost.net/nuria/2008/02/21/mun-koti-ei-oo-taalla/feed/ PH http://myblogpost.net/nuria/2008/02/19/ph/ http://myblogpost.net/nuria/2008/02/19/ph/#comments Tue, 19 Feb 2008 11:15:25 +0000 nuria http://myblogpost.net/nuria/2008/02/19/ph/ Iho käsissäni on päivä päivältä kuivempi. Taas. On elämä ja sitten minä. Minä tällä puolen ikkunaa ja elämä toisella. Voi että kuinka vihaankaan. Niin etten edes anna itseni sitä ajatella. Olen sulkeutunut sisälle kotiini, elämääni, itseeni - irralleen minusta tai siitä joka jossain kaukaisuudessa Minuksi kutsutaan. Lakkaammeko olemasta ilman todistajia? Ilman puhetta tai vastavuoroisuutta? Ilman liikettä suuremmalla pinta-alalla? Kaikelle tuntuu löytyvän vastaväite ja aihetodiste jonka voimasta kaikki kumotaan. Minutkin, omassa kodissani. Kädet, sielu, syntymämerkkini. Kaksi minua, toinen seuraa kuinka elämä kuljettaa ja muokkaa tekojen ja valintojen, ajatuksienkin kautta koko viitekehyksen ja päivieni rytmin. Ja Minä, joka seuraan, tahtoisin ehkä ihannemaailman kaltaiseen minun tai jonkun muun odotuksien täyttämien toiveiden toteuttajaksi ja toimia toisin kuin suurrimalti tunnun toimivan.

Katson menneisyyteeni sekä ajatuksiini ja tunteisiini jotka useimmiten tuntuvat poikkeavan siitä mitä kehoni, minä olen tehnyt ja mikä toisin silmin näyttääkin siis toiselta. Sama muisto ja hetki pitää sisällään monta versiota ja kokemustasoa. Miksi siis muistelen? Nyt. Monta tapaa suhtautua ja olla. Onko edes merkitystä vai vain sillä mitä kehollamme teemme? Entä sanat, nekin joita eivät muut todista. Entä ulkoinen maailmankaikkeuden voima? Se joka estää minua kirjoittamasta, jopa ajattelemasta. Miksi? Piilottaa minulta asioita ja kieltää kokemukseni? Miksi elämäni on tällaista. Miksi synnyin varakkaaseen perheeseen hyvinvointivaltioon?

Pienet kirjaimet ovat kuin myrkky sielulleni. Lauseet jotka eivät ala mistään eivätkä pääty minnekään. Yht´äkkinen kaipuu Eurooppaan ja ikuinen kaipuuni tuoksuihin ja hajuaistin ihanaan maailmaan. Mistä syystä silloin aikanaan se lähtikään - kestämättömästä pahasta hajusta joka sai Bangkokin kaduilla yökkimään. Pimeydessä ja mustassa liejussa pyörivä kuumeinen tyttö ilmanraikastimet molemmissa sieraimissaan. Kuka kumma mahtoi haistatella Minulle niin paljon että koko kokemusmaailmani oli niin irrallaan kukkien ja myöhemmien kaikkien tuoksuista. Nyt, kaksi vuotta myöhemmin kai Melasialaisen vihaisen apinan armosta tai muuten vaan voin taas kirjoittaa. Ah, mikä järki tässä maailmassa ja elossa kun niin monet tasot tarjoavat kokemusmaailmaansa ja niin harva yltää ihanuudessaan sille jossa tuoksut ovat hyviä ja oma keho kivutta läsnä. Mieli levossa ja auringonpaiste ikkunasi ulkopuolella.

Kultatukkainen nainen on kääntänyt katseensa pois seinästä. Päivien kulutetut hetken muistoissa toisin kuin aiemmin, nyt kai hyväksyen tai oikeasti muistaen. Onko suuri Harha sisäisyytemme , kvanttihyppyjen maailmassa jossa menneisyyden muistojen rajat sekoittuvat muihin, omiimme ja muiden - kenties niihinkin joita ei muualla ole ennen niiden uudelleen luomista tai kohtauksissa syntymistä. Kieli jolla puhumme. Kieli, Jota puhumme.

Kuka, miksi ja Milloin sotki sisäisen puheemme, sekoitti minut sanoissani ja korvasi sisäisen dialogini lukutaidottoman häiriöisellä puheella ja sanelulla. Auringonpaisteen sisältävän tarinani ja hauskat juonenkäänteeni ja tuoksuni, reippauteni ja  iloisuuteni vitseineen ja sujuvine sisäisine ja ulkoisine liikkeineen sillä MÖNJÄLLÄ jota jo pidempään oli sisäinen elämäni ja kokemusmaailmani ollut!? Yh ja hyi.

Kokemusmaailmani ja musitikuvani, Minuuteni sisältäen muistoni unistani, näkemästäni ja kuulemastani, tunteista ja ajatuksistani, teoistani ja liikkeistäni. Minä. Minun elämäni.

]]> http://myblogpost.net/nuria/2008/02/19/ph/feed/ Tuom(i)o http://myblogpost.net/nuria/2008/02/12/tuomio/ http://myblogpost.net/nuria/2008/02/12/tuomio/#comments Tue, 12 Feb 2008 11:13:52 +0000 nuria http://myblogpost.net/nuria/2008/02/12/tuomio/ Unessa koin rakkaimman jälleennäkemiseni. Suuri ystäväni samanlaiset maastonvihreät toppahatut päässämme ja vieläkin voin upota lämpimään syleilyyn. Edellispäivän usko siihen että sellainen jossain - lieneekin ilman kasvoja, mutta on. Havaiijiilla alasti laskeuduimme vesitasolla erilaisille pinnoille - Sitä sinisen ja turkoosin sävymaailmaa! Pukeuduin valkoiseen lehmännahkahameeseeni, aurinko paistoi ja juhlin ystäväni naimisiin menoa. Lapissa, ja kaikkialla oli vain onnellisuus.

]]> http://myblogpost.net/nuria/2008/02/12/tuomio/feed/ Menneisyys on aina kanssani http://myblogpost.net/nuria/2008/02/09/menneisyys-on-aina-kanssani/ http://myblogpost.net/nuria/2008/02/09/menneisyys-on-aina-kanssani/#comments Sat, 09 Feb 2008 08:51:50 +0000 nuria http://myblogpost.net/nuria/2008/02/09/menneisyys-on-aina-kanssani/ Kävelen. Vaihtuvia maisemia ja elämän liikettä. Mikään ei pysy paikallaan, ei minä, ei maailma, ei elämäni. Tapahtumat ja se pysähtyneisyys, johon olin jo niin pitkään tottunut oli askelteni tai niitä liikuttavasta voimasta lähtenyt liikkeelle ja kuljettanut minut takaisin todelisuuteen. Takaisin ihmisten ja muistojeni pariin, kuin antaen mahdollisuuden jatkaa jostain jonka olin kauan sitten unohtanut, menettänyt ja joka vieläkin paikallani ollessani tapahtumien vilistessä edessäni on kuin ote toisesta maailmasta. Maailmasta jonka nyt tiedän olevan käsilläni, mahdollisuutena jossain tulevassa. Tie. Minua kuljettavat jalat, äänet joihin voin aina palata.

Yöni vietän kärsivien huutoa kuunnellen, pahimpien pelkojeni toteutumista katsellen. Aamulla herään harmaassa liikkumattomuudessa kivun ja surun sekaisten tuntemuksien keskeltä. Nyt minulla kuitenkin on mahdollisuus ja keino päästä sieltä pois. Yksi hymy sinulta. Muisto tai kenties jopa ajatus. Ehkä kaikki tai vain tieto tästä ja hymyni ja nauruni vievät kipuni jonnekin kaukaisuuteen kuin sivusta seurattavaksi.

]]> http://myblogpost.net/nuria/2008/02/09/menneisyys-on-aina-kanssani/feed/ Violinet http://myblogpost.net/nuria/2008/02/07/violinet/ http://myblogpost.net/nuria/2008/02/07/violinet/#comments Thu, 07 Feb 2008 14:37:34 +0000 nuria http://myblogpost.net/nuria/2008/02/07/violinet/ On kulunut öitä ja kulkematonta matkaa tuhansia piirustuksia ja piilotettuja maalauksia. Kätkettyjen salaisuuksien ovien takainen maailma on vuorattu kirjojen kansilla. Sisällöllä jonka puheettakin kuulee. Ovi, joka kaikkialle ja jokaiselle on auki, on jätetty raolleen - pyöreä ja suora viiva on piirretty pehmeiden, pyöreiden valo- ja värijuovien sisälle. Sanoja ja asioita joita suuni ei puhu, lauseita ja merkityksiä jotka jostain muualta kumpuavat. Kuka minä olen?

Olen vahva, kuin alkukantainen ihminen karvaan ja voimaan kietoutuneena. Nukkuen puiden katveessa, kivisissä luolissa. Sieltä löydän Sinut.

]]> http://myblogpost.net/nuria/2008/02/07/violinet/feed/ Leftfield Ant lol1. http://myblogpost.net/nuria/2008/01/20/leftfield-ant-lol1/ http://myblogpost.net/nuria/2008/01/20/leftfield-ant-lol1/#comments Sun, 20 Jan 2008 10:49:44 +0000 nuria http://myblogpost.net/nuria/2008/01/20/leftfield-ant-lol1/ Neljä vuotta sitten minua opetettiin.

Todellisuudessa aikaa on kulunut hetki, ehkä kolme minuuttia. Sitä ennen minua ei ollut. Oli vain sanojen sekavaa joukkoa, tuhansia tarinoita ja lauseita vailla merkitystä tai paikkaa. Olen tässä, ja minun tarinani on kuin ohut pilvenhattara joka kuivuvan sumun tai savun lailla jättää maan pinnalle vain ohuen kärjen. Siitä pidän nyt kiinni. Ehkä vain koska niin pyysin aimmin, kenties kaksi minuuttia ennen kolmea minuuttia.

Olen rakennus. Ihmismielen rakennus joka näin vuosien tiedon sekametelissä ja koulussa opitun sekasotkun jälkeen olen osannut kuvitella sanalla mieli ja joka myös eräässä toisessa tarinassa pahaksi nimitettiin. Oikea korvani ikäänkuin lyö bassorumpua. Voin kuulla paineen ulkoisen ilman ja sisimmän ilman paineiden välisenä erona.

Kuka minä olen?

Olen tuhansien ohikulkijoiden sanat ja rakkaideni ja muiden kertomuksen summa.

Olen pikkuhiljaa paljastuva tarina siitä mitä olen joskus ollut. Olen sitä mitä joskus tulen ymmärtämään ja kokemaan olevani. Olen satoja ja yhdeksän eri tapaa ajatella, kokea ja tuntea - olla. Minä olen, ja seuraan itseäni vierestä. Kuka minä olen?

Olen paikallani kunnes en enää ole. Olenko paikka ja kuka muuttuu paikan vaihtuessa? Entä huomion.

Olen hiljainen ja harvinainen ääni tai ajatus oman mieleni tai ulkomaailman aaltojen lähettämää viestiä. Kuka minä olen?

]]> http://myblogpost.net/nuria/2008/01/20/leftfield-ant-lol1/feed/