Blogi alkavasta urheiluharrastuksesta

Kyllä oli mahtava pelipäivä tänään. Tuntui, että kaikki onnistuu. Oli eroa viime viikkoiseen pelailuun kuin yöllä ja päivällä. Edelleen se ihmetyttää, miten joskus tuntuu että mikään ei onnistu. Tänään kuitenkin kulki ja pikkuhiljaa uskaltaa jo hieman taklatakin. Olen koittanut tietoisesti hieman välttää pahoja kontakteja mutta kärsiihän tuota näköjään jonkinverran myös rymistellä. Tuskinpa tuo tahdistin nyt kovin herkästi irti lähtee.

Tällä viikolla  en ole käynyt juoksemassa ollenkaan, enkä mene huomennakaan. Taloyhtiön pihatalkoot tiedossa illalla. Viikonloppuna voisi käydä täräyttään jonkin pikku lenkin, ostin nimittäin uudet lenkkarit viime viikolla ja pitäisi niitä “ajaa sisään” vähäsen.

Pyöräiltyä on tullut tällä viikolla reipas 50 km, onhan sekin parempi kuin ei mitään.

Tällä viikolla sain myös myytyä erään ylläpitämäni webbisivuston, sain vieläpä ihan kohtuullisen summan siitä. Tai sain ja sain, enhän minä edes ole ollut sivua myymässä mutta kun väkisin halutaan ostaa niin mikäs siinä. Kaikkihan on myynnissä, kunhan hinnasta sovitaan.

Stora Ensokin se sitten päätti ruveta saneeraamaan. Sillälailla liippaa meikäläistäkin läheltä, että firmasta jossa olen töissä toimitetaan tavaraa Stora Enson Kemijärven tehtaalle. Eipä toimiteta kohta. Huomenna pojat sitten ovat kotona mielenilmaukseksi, meidän työpaikka kuitenkin päätti jättäytyä mielenilmauksen ulkopuolelle.

Perseestähän nämä tälläiset aina ovat, mutta minkäs mahdat.

Torstaina kävin siis pelaamassa taas reilun tunnin jääkiekkoa. Tuntuma oli jo huomattavasti parempi kuin viime viikolla. Toki raskasta se vieläkin on mutta pikkuhiljaa parempaan. Perjantaina olikin sitten aamulla nivuset kipeänä ja on edelleenkin. Muistinkin, kuinka tärkeää VENYTTELY olisi varsinkin juuri nivusten osalta. Nuorempanakin kun tuli pelattua niin oli ongelmia nivusten kanssa mutta venyttelyllä homma hoitui. Siispä ensi kerralla venyttelen ennen ja jälkeen.

Eilen kävin juosta hölkyttelemässä tasan tunnin. Juoksu sujui oikeastaan todella kevyesti. Tosin vauhtia en pitänyt kovin kovana ja sykekin pyöriskeli 135-150 paikkeilla koko matkan. Nivuset hieman vaivasivat mutta ei häiritsevästi.

Motivaatio alkaa kyllä taas pikkuhiljaa löytymään. Tänään pidän kuitenkin lepoa ja huomenna mahdollisesti käyn tekemässä pitkän sauvakävelylenkin taikka sitten normi tunnin juoksu. Katsotaan nyt.

Tietääkö kukaan muuten HYVIÄ kuulokkeita, jotka passaa nokian kännykän liittimeen? Ne nokian omat on, no sanotaan nyt suoraan, -perseestä-. Korvissahan ne eivät pysy jos vähänkään liikahtaa. Jos jollakin on kokemuksia paremmista niin kerro ihmeessä.

Tulin juuri äsken tahdistinkontrollista. Kaikki oli ok. Ensin piti käydä labrassa ottamassa sydänfilmi. Vein filmin  mukanani kardiologille ja filmin nähtyään kardiologi tuumasi että onpa hyvän näköinen käyrä. Tahdistusta ei ollut ollenkaan. Eli tahdistin toimii juuri kuten pitääkin, antaa tahdistuksen vain silloin kuin tarvetta on. Ja minulla se on yleensä levossa.

Kysyin myös kardiologilta miten on asia jääkiekon kanssa… että voinko pelata huoletta. Saa pelata ! Potkunyrkkeilyä yms. ei “suositella” harrastettavaksi. Enhän minä nyt sellaisia lajeja muutenkaan…

Tänään siis taas pelaamaan jääkiekkoa. Kyllä se onkin mukavaa puuhaa muutaman vuoden tauon jälkeen.

Seuraava tahdistinkontrolli on vasta n. 2 vuoden päästä. Ei ole tarvetta aikaisemmin, mikäli kaikki toimii moitteetta. Ja miksi ei toimisi, kun nyt tahdistin on hyvissä säädöissä. Alussa kun piti hypätä yhtenään kardiologisella-osastolla säädättämässä vempelettä. Tahdistimen patterin pitäisi kestää vielä n. 6-8 vuotta ennen vaihtamista. Riippuen tietysti siitä, kuinka paljon se joutuu tahdistelemaan.

Niinpä niin… muistelin aivan, että kontrolli on tänään 28. päivä. Eilen illalla rupesin tarkistamaan moneltako sairaalaan pitikään aamulla mennä. Mitä vielä, aika olikin viikkoa aikaisemmin. Joten se siitä kontrollista. Noh, uusi aika on nyt tilattu. Tänään tuli sitten postissa “sakkolappu” peruuttamattomasta käynnistä, 27 euroa. Tyhmästä päästä kärsii koko äijä.

Juoksemaankaan en ole päässyt. Sunnuntaina ilmeisesti palellutin itseni ulkona niin, että illalla olo oli aivan hirveä ja eilen oli vähäsen kuumetta päivällä. Otin sitten rohtoja ja nyt olo on huomattavasti parempi. Juoksuhommat saa nyt jäädä muutamaksi päiväksi, olen tullut hieman araksi nuhan/kuumeen kanssa tahdistimen laiton jälkeen. Haluan parantua kunnolla, ennenkuin alan urheiluhommia harrastamaan. Sairaana olo ja urheilu kun ei tunnetusti ole hyvä yhdistelmä. Onko kenelläkään muulla outoja tuntemuksia sydämessä kun on lentsussa? Itse huomasin eilen illalla että tahdistin joutui kyllä korjailemaan väliinjääviä lyöntejä oikein urakalla. Normaalisti en huomaa mitään, mutta eilen illalla sydän hieman “muljahteli” oudosti. Joten nyt parannellaan kunnolla ja juostaan sitten kun kunto sallii. Pitää kardiologilta vielä kysellä tuosta muljahtelusta. Ilmeisesti tahdistimen säädöistä vain on kyse kun muutenkin säätöjen kanssa oli aluksi vaikeuksia.

Torstain lenkkiä en päässytkään juoksemaan. Taloyhtiössä on maalaustalkoot ja piti hoitaa asioita melkein koko ilta. Ostaa maalit, vuokrata nosturi jne. Eilinen ilta menikin sitten maalatessa. Tänään jatkoin aamulla maalausta mutta alkoi armoton vesisade, joten se homma piti jättää kesken. Tarkoitus olisi saada tänään vielä maalattua illemmalla, kunhan sade hieman hellittää. Huomenna käyn vetäseen pitkän lenkin, satoi tai paistoi.

Loppuviikko meni kyllä urheilun osalta niin poskelleen, kuin vain voi mennä. Perjantain lenkki pitää jättää väliin. Pää oli aivan helvetin kipeä, ja muutenkin olo tosi huono. Pääkipu alkoi jo päivällä töissä, eikä olo kohentunut koko iltana. Siispä päätin, että juoksen lenkin vasta lauantaina. Niinpä niin… aamupäivästä satoi vettä ja iltapäivällä tuli vieraita. Lisäksi vaimo oli varannut illaksi ravintolasta pöydän, joten lenkki jäi tekemättä myös lauantaina.

Ja niinhän siinä kävi kuten arvata saattoi. Juopotteluksihan se lopulta vähäsen meni…. Sallittakoon se lipsahduksena, hääpäivä ja kaikkea. Lenkki jää siis myös tänään väliin.

Menköön nyt näin, skarpataan ensi viikolla sitten taas. Ihan kivaa oli kyllä eilen. Menköön tämä sellaisena “henkisenä valmentautumisena”. Sainpahan huuhdottua myös jumit kropasta samalla pois.

Eilen oli siis täällä oulussa rock-futiksen SM-kisat, ja monelaista silmäätekevää oli liikenteessä. Alkuillasta kiinalaisessa ravintolassa ollessamme, paikalle tuli isompi ryhmä juurikin rock-futiksen sm-kisoista. Julkkisbongauksia 2 kpl. Jyrki Lumme sekä tartu mikkiin ohjelman juontaja Sami Hintsanen. Kyllä kuuli puheesta, että Jyrki on mansen poikia. Porukka oli ilmeisesti nauttinut vettä väkevämpää jo päivällä, sen verran isosti huusivat ravintolassa.

Illalla siten suuntasimme torin rantaan terassille ja sieltä jumpruun. Oululaiset tietää kyllä, mikä jumpru on. Siellä tuli bongattua, Kari Jalonen, Suurlähettiläiden Jusu ja Lauri Salovaara. Laurin kanssa kävin jopa mutaman sanan vaihtamassa. Mukava heppu.

P.S. Jere Karalahtea ei baarissa näkynyt. Jospa Jere olisi vihdoin muuttunut. Muita kärppäpelaajia oli bongailtu Onnelasta. Itsehän en kyseiseen juottolaan aio astua mutta eipä siitä sen enempää.

Ensi viikolla sitten urheillaan taas tosissaan. Otetaan tämä viikonloppu nyt rauhallisesti.

Tiistaina kävin juoksemassa tunnin ja vielä 5 minuuttia päälle. Kaloreita kului reipas 700. Kyllä osasi olla pohkeet ja sääret aluksi kipeänä. En tiedä mistä johtuu. Kilometrin- parin jälkeen kipu kuitenkin hellitti ja pystyin juoksemaan ihan normaalin lenkin. Huomenna on sitten vuorossa ns. vauhtilenkki 50min ja reippaalla sykkeellä. Saapa nähdä mitä jalat siihen sanoo. En tiedä, onko vika lenkkareissa, juoksuasennossa vai missä. Katsotaan miten jalat reagoi vielä vähän aikaa ennen toimenpiteitä.

Painokin tuntuisi, että on hieman pudonnut. Minulla kyllä heittelee paino muutenkin aika reilusti, joten saapa nähdä. Ensi maanantaina katsotaan tarkemmin pitkän sunnuntain lenkin jälkeen, miten paino on pudonnut, siis jos on pudonnut. Toivotaan että edes vähäsen.

Ja niinpä siinä vain kävi, että Jere Karalahti pelaa Oulun Kärpissä ensi talven. Kuntokuurilla tuntuu olevan Jerekin jäähallilta kantautuneiden huhujen mukaan. Veikkaanpa, että keväällä Jere on huippukunnossa ja raksilassa nostellaan “poikaa” huhtikuussa.

Minulle siis asennettiin tahdistin viime kesänä, kuten jo aikaisemmin kirjoitin. Tahdistimen laiton yhteydessä kardiologi otti sydämestäni 4 kpl näytteitä jonkinlaisilla pihdeillä, varmistaakseen, ettei sydämessä ole mitään lihassairautta. Näytteiden otto tapahtui paikallispuudutuksessa, eli olin hereillä koko ajan, mutta puudutettuna ja hieman huumattuna. Yksi näpsäisy kuitenkin kävi aivan helvetin kipeää. Ilmeisesti silloin se tapahtui. Kardiologi oli ottanut liian suuren palan sydämestä, ja siihen tuli reikä. Tätä ei kuitenkaan huomattu, vaan kardiologi asensi tahdistimen normaalisti ja minut vietiin osastolle. Seuraavana päivänä pääsin kotiin 8 päivän sairaslomalappu kädessä.

Kotiin päästyäni otin rauhallisesti, kuten minua neuvottiin. Noin vuorokauden kotona oltuani, rupesin tuntemaan itseni huonovointiseksi ja voimat katosi täysin. Ajattelin, että se kuuluu asiaan enkä vaivannut päätäni sillä sen enempää. Tunti tästä, olo tuli niin huonoksi että oli pakko lähteä päivystykseen. Oli tiistai-ilta ja kello noin kahdeksan. Sanoin vaimolle että nyt äkkiä auto käyntiin ja menoksi. Pääsin vaivoin autoon ja pari kilometriä autossa oltua, tuntui etten saa enää happea. Onneksi asun vain n. 5 km:n päässä sairaalasta, joten kerkesin sinne ajoissa. Vaimo talutti minut päivystykseen ja siellä en saanut enää sanottua nimeäni. Veto oli täysin lopussa. Hoitaja taisi hieman hätääntyä ja kehoitti minua siirtymään paareille. En päässyt enää tuolista ylös, joten 2 hoitajaa nosti minut paareille. Siinä vaiheessa taisi lähteä taju ensimmäisen kerran. En ihan tarkkaan muista illan tapahtumia. Sen muistan kuitenkin hyvin, että hikoilin aivan helvetisti. Vaatteet oli ihan märkänä, kuin suihkussa olisi käynyt. Seuraavat muistikuvat on, kun ympärillä pyöri hoitajia. Niitä oli varmaan toistakymmentä. He koittivat kysellä ja ottivat verikokeita ja mittasivat verenpainetta. Lopulta he kuvasivat ultraäänellä rintakehää ja silloin se selvisi. Sydänpussi oli täynnä verta! Sydän on siis jonkinmoisen pussin sisällä. Minulla pussi oli täyttynyt verellä koepalojen oton yhteydessä tulleesta rei´ästä. Samalla hälytetty kirurgi tuli huoneeseen ja sanoi, että leikataan välittömästi. Verenpainetta ei enää ollut juuri nimeksikään. Seuraava muistikuva on leikkaussalista. Sieltäkään en paljoa muuta muista kuin sen, että hoitaja sanoi “kohta nukutetaan”. Kirurgi siis halkaisi rintalastan ja avasi sydänpussin jolloin veri pääsi purkautumaan ja sydän lyömään taas normaalisti. Verta oli tullut kuulemma paineella ja aika runsaasti. Sen jälkeen kirurgi oli paikannut rei´än ja ompeli rintalastan kiinni. Sydänpussi minulla jätettiin auki, koska se ei ollut enää mennyt takaisin kiinni. Siitä ei ole mitään haittaa kirurgin mukaan.

Tämän jälkeen oltiinkin sitten teholla 2 päivää ja osastolla 9 päivää. Sairaslomalla olin reilut 3 kuukautta. Semmoinen tarina oli minun “rutiinitoimenpide” tahdistimen asennuksen kanssa.

Kylläpä oli tämänpäiväinen lenkki vaikea. Jalat oli ihan tukossa ja tuntui ettei matka etene ollenkaan. Sinnillä kuitenkin juoksin koko tunnin lenkin, joka ohjelmaan kuului. Otti näköjään sunnuntain pitkä lenkki koville, kun vieläkin on paikat tukossa. Pitäisi ilmeisesti ottaa hieman rauhallisemmin, sillä olen kulkenut pyörällä töihin (8km sivu) ja eilen kävin illalla vielä vaimon kanssa rullaluistelemassa. Se tosin oli enemmän sellaista “rullailua” kuin oikeaa treeniä mutta kuitenkin. Varmasti asiaan kyllä vaikutti todella lämmin ilmakin. Tällä viikolla on tullut liikuntaa jo ihan kiitettävästi, vaikka on vasta tiistai. Huomenna en tee kyllä yhtään mitään, vaan vietän totaalisen lepopäivän. Taidanpa mennä autolla töihinkin.

Sitten asiasta toiseen. Tilasinpa itselleni digiboxin verkkokauppa.com:ista. Procaster PVR-6200C mallin. Kyseinen aparaatti on kaapeliverkkoon kahdella virittimellä ja 200 gigan kovalevyllä sekä HDMI-liitännällä. Vehje tulee virosta, sieltä tilatessa ei laitteesen tule hyvitysmaksua ja on näinollen hieman halvempi. Pitäisi olla ihan hyvä laite, mitä nyt netistä olen lueskellut. Kerrotaan myöhemmin kokemuksia.

Mutta nyt pihalle nauttimaan lämpimästä ilmasta.

Miksi minulle laitettiin tahdistin? Nuori mies, alle kolmikymppinen kaveri joka on elänyt suhteellisen terveellisesti koko elämän ja urheiluakin tullut nuorempana harrastettua.

Noin 3-4 vuotta sitten huomasin ensimmäisiä oireita. Aina levossa ollessani sydän tuntui ikäänkuin “muljahtelevan” joskus. Tätä tapahtui tosi harvoin ja ajattelin, ettei se ole mitään vakavaa. Uuteen työpaikkaan mennessäni työterveyslääkäri kuitenkin huomasi jotain poikkevaa sydänfilmissäni. (filmi siis otettiin työhöntulotarkastuksessa) Mainitsin silloin lääkärille näistä minun tuntemuksista. Hän sanoi että tuollainen on ihan normaalia minun ikäiselläni miehellä, eikä pitäisi olla huolissaan.

Näin mentiin sitten pari vuotta eteenpäin kunnes sairastuin flunssaan. Silloin huomasin, että sydän lyö ihan miten sattuu. Vaimoni kuunteli ja kokeili pulssia ja kauhistui. Sydän löi miten sattuu ja lyöntejä tuntui jäävän väliin. Olo ei kuitenkaan ollut huono. Ajattelin että tämä liittyy flunssaani. Flunssasta parannuttuani asia jäi kuitenkin vaivaamaan ja menin työterveyslääkärin puheille. Aina levossa ollessa sydämestä tuntui ikäänkuin jäävän lyöntejä väliin. Lääkäri ei alkanut millekkään ja sivuutti asian olankohautuksella ja pyysi palaamaan asiaan jos ei parissa viikossa tokene.

Eipä kummennut asia parissa viikossa ja niinpä menin uudestaan, tällä kertaa eri lääkärille. Hän passitti minut suoraan sairaala mehiläiseen jossa minulle asennettaisiin holster-nauhoitus vuorokauden ajaksi. Tämä on siis laite, joka nauhoittaa sydämen toimintaa josta lääkäri näkee mitä pumpussa tapahtuu. Laite asennettiin ja piti elää normaalia elämää  24h. Seuraavana päivänä menin uudestaan mehiläiseen, jossa laite otettiin pois.

Nauhoituksessa selvisi, että minulla on 2-asteen AV-katkoksia. Pisin väli lyöntien välillä oli 7 sekuntia. Kyllä, luit oikein. Kumma vaikka välillä vähän tuntuikin oudolle. Ja näitä oli useita peräkkäin. Sydämeni ei siis ole koko ajan tahdistimen varassa, vaan tahdistin antaa sykäyksen aina, kun lyönti tuntuu jäävän väliin. Tahdistimia on nykyään hyvin monenlaisia ja minun mallini on DDDR. Minulla ei siis ole mitään sydänlihassairautta (näytteet otettu, kerron myöhemmin lisää), eikä muutakaan sairautta. Suvussa ei myöskään ole mitään sydänsairauksia. Lääkärit eivät osaa sanoa, mistä nämä katkokset johtuvat. Syitä voi olla monia. Tuskin asia koskaan selviää, sen kanssa on vain elettävä.

Tämä pohjustuksena miksi minulla on sydämentahdistin. Kerron myöhemmin lisää miksi jouduin tahdistimen laitoin jälkeen sydänleikkaukseen.